Animanga

2008-05-26T17:27:00.018+03:00

Kentaro Miura: Berserk

Maa on Keskimaa. Sodan, valloittajien, kulkutautien ja nälänhädän runtelema tanner, jonka raakalaismaiset feodaaliherrat noitavainoineen kylvävät kauhua ja ahdistusta kansalaisten keskuudessa entisestään. Naapuri voi hyvinkin olla yksi pelätyistä kerettiläisistä, läheisin ystävä salakavala ilmiantaja ja jopa rakkain perheenjäsen viheliäinen vakooja. Sekasorron alla muhivat yhä karmaisevammat voimat, kun erilaiset pakanakultit harjoittavat riittejään valtoimenaan ja ovat ulottaneet kyntensä jopa korkeamman hoviväen keskuuteen. Pienemmät ja syrjäisemmät kylät jäävät vähäisimmänkin turvan ulkopuolelle, kun vailla minkäänlaista kunniaa olevat palkkionmetsästäjäjoukot ryöstävät ja surmaavat ilman surun häivääkään.

Näitä lohduttomia maita ja mantuja mittaa jalkaisin yksi mies. Kantaen selässään epäinhimillisen valtavaa miekkaa ja sonnustautuen kokotummiin vaatteisiin, on häntä alettu kansan keskuudessa kutsua mustaksi miekkamieheksi. Sotisopa ei ole ainoa miehestä tumman tekevä asia, sillä hänen on kerrottu olevan kylmä, tunteeton, raakalaismainen ja vihollisiaan kohtaan täysin armoton. Voipumatta hän jatkaa veren- ja hienkatkuista tietään, jonka määränpäätä eivät hurjimmatkaan uskalla edes arvuutella.

Hänen nimensä on Guts. Silmä-, käsi- ja mielipuolinen entinen palkkionmetsästäjä, joka kyltymättömällä raivolla vaeltaa kaupungista kaupunkiin jättäen aina jälkeensä verisen sekasorron. Yksi toisensa jälkeen Guts metsästää käsiinsä mysteerisiä apostoleja, joilta hän tivaa vain yhtä asiaa: "Missä ovat jumalkouran viisi jäsentä?"

Saapuessaan jälleen uuteen retkensä varrella sijaitsevaan kaupunkiin Guts törmää Puck-nimiseen haltijaan, jonka hän sattuu ohimennen pelastamaan pahasta pinteestä tehdessään väkivaltaista tuttavuutta paikallisten kanssa. Noin kämmenenkokoinen, iloluontoinen ja huoleton Puck kokee velvollisuudekseen auttaa Gutsia vastapalvelukseksi, kun hän puolestaan jää satimeen kaupunginjohtajan tyrmään. Guts kuitenkin osoittautuu luonteeltaan vielä odotettuakin kärkkäämmäksi ja kiittämättömämmäksi, jolloin jälleennäkemisestä muodostuu sydämellisen ja toverillisen sijaan molemminpuolinen sanaharkka. Erinäisten vaiheiden jälkeen Puck kaikesta huolimatta päätyy jälleen yhteen Gutsin kanssa, kun hän pääsee todistamaan tuon synkkämielisen miekkailijan arkipäivää omimmillaan: peittelemätöntä murhanhimoa kaaoksen, vihollisten ja yliluonnollisien hirviöiden keskellä. Näky tekee Puckiin lähtemättömän vaikutuksen, ja itselleen ominaisen uteliaisuuden ajamana hän päättää seurata Gutsia tämän kivikkoisella tiellä. Matkan aikana Puckille kuitenkin selviää, että veren ja hien lisäksi Gutsin loputonta polkua kostuttavat myös syvälle haudatun surun ja epätoivon kyyneleet.

Kentaro Miuran synkkä fantasiatarina Berserk on yksi menestyneimmistä länteen ajautuneista japanilaisista sarjakuvista koskaan. Sen vähä vähältä aukeneva ja valtavan ulottuvuutensa paljastava maailma, lähes sadoissa laskettavien henkilöhahmojen joukosta nousevat unohtumattomat persoonat, taidokkaasti sekä matalaa että korkeaa fantasiaa hyödyntävät, vaihteeksi myös erittäin synkät elementit ja kerrassaan mukaansatempaava tarina ovat hurmanneet sarjakuvien harrastajat kaikkialla niin englanninkielisessä maailmassa kuin myös Euroopassa lukuisien erikielisten käännösten myötä. Paitsi runsaan veren ja väkivallan määrän aiheuttama shokkireaktio, on Berserkin lukijoita hurmannut myös verenhuuruisen kuorrutuksen alta vähitellen paljastuva syvällisempi tarina unelmista, ystävyydestä ja petturuudesta.

Kuten monet muut sarjakuvantekijät ja kirjailijat fantasiatarinoiden rintamalla, on Berserkin luoja Kentaro Miura saanut runsaasti inspiraatiota tarinaansa keskiaikaisesta maailmasta ja teknologiasta. Niinpä historian läksynsä lukenut lukija voikin tunnistaa sarjakuvan sivuilta monia tuttuja kyseiseen aikakauteen liittyviä elementtejä, joihin kuuluvat muun muassa korostunut kirkon valta, suurempien linnojen ympärille muodostuneet kylät ja kaupungit ja feodaalijärjestelmä. Tarinan edetessä on Miura osannut myös hienosti poimia keskiaikaisen kulttuurin synkimpiä piirteitä Berserkin synkkiin tarkoitusperiin, ja näin ollen luvassa on myös aimo annos inhonväristyksiä mitä kuvottavimpien kidutusmenetelmien esittelemisen äärellä. Kylien, kaupunkien ja muiden ihmisasutusten ohella myös jylhät luontomaisemat tiheine metsineen, syvine laaksoineen ja avarine niittyineen nousevat omaan merkittävään osaansa Berserkin maailman monimuotoisuudessa.

Edellä olevan listauksen voikin näin päättää siihen ilahtuneeseen toteamukseen, että Kentaro Miura ei Berserkiä tekiessään ole sortunut pyrkimykseen kuvata luomaansa maailmaa mahdollisimman yksipuolisesti ja vähällä vaivalla. Sitä vastoin miljöö on tarinassa vahvasti esillä kautta linjan, ja kulloisenkin tapahtumaympäristön merkitys nousee usein tukemaan kohtauksen kuin kohtauksenkin yleistä tunnelmaa. Näin esimerkiksi silloin, kun Guts kohtaa ensimmäistä kertaa tarinan kannalta tärkeän ja olemukseltaan pelottavan ja yliluonnollisen hahmon; ympärillä on pimeä, öinen, autio ja sumun täyttämä metsä, jonka siimeksessä kaikuvat yölintujen pahaenteiset äänet. Samalla tavoin avarat ja kukkulaiset niityt, joiden heinikkoa keinuttaa hiljalleen puhaltava tuuli, tähdentävät upeasti surullisen seesteisyyden hetkiä. Suurkaupunkien julkista elämää päästään tarkastelemaan niin laajojen keskusaukioiden vilskeessä kuin kapeiden katujen ja ahtaiden takakujien pimennossa, jossa muiden hämäräpuuhien ohella muun muassa kiihkeät huhut kirivät kuiskauksina korvasta korvaan.

Tässä vaiheessa joku saattaisi kysyä, missä ovat ne varsinaiset fantasiaelementit? Missä piileksivät harmaapartaiset velhot ja koukkunenäiset noidat, entä minkä kiven alla oikein lymyävät kaikki keijukais- ja kääpiöarmeijat? Näin päästäänkin erääseen toiseen Kentaro Miuran tekemään, allekirjoittaneen mielestä hienoon ratkaisuun Berserkin maailman suhteen; nimittäin fantasiaelementtien hillittyyn ja kohtuulliseen käyttöön. Totta on, että noin kolmen ensimmäisen kirjan aikana Berserkistä on löydettävissä useita tuttuja fantasialajityypin piirteitä keijujen, pienimuotoisen taikuuden ja lähes alituiseen tavattavien yliluonnollisten hirviöiden merkeissä. Mutta kun tästä alkuvaiheesta, jonka tarkoituksena on lähinnä esitellä päähenkilön luonnetta ja herättää lukijan mielenkiinto hämäräperäisillä viittauksilla tämän motiiveihin ja pyrkimyksiin sekä runsailla yliluonnollisuuksilla, painaa tarina tukevasti käsijarrun pohjaan kaiken fantasiatauhkan osalta. Tästä eteenpäin erilaisia hirviöitä ja muita eriskummallisuuksia alkaa esiintyä hyvin harvakseltaan, eivätkä ne ole henkilöhahmoillekaan millään tavalla oletusarvoisia tai odotettuja; kun ylimaallisia kammotuksia sitten lopulta alkaa kävellä vastaan, ovat ne sarjan hahmoille aivan yhtä suuri ja käsittämätön järkytys kuin sellaisille ihmisille ikään, jotka eivät yliluonnolliseen voi eivätkä tahdo uskoa.

Tällä tavoin, räväyttämällä ensin lukijan silmille kertaheitolla koko joukon hirviöitä, epäkuolleita, keijuja ja muita satuhahmoja ja sen jälkeen sulkemalla fantasiahanat ja lähestymällä yliluonnollisia aspekteja hitaasti ja rauhallisesti, tekijä Kentaro Miura kuljettaa lukijansa vähitellen yhä syvemmälle Berserkin monipuoliseen maailmaan. Räväkän alun jälkeen Miuran kevyempi ote tarinan fantasiapuolen suhteen tuo tapahtumiin myös miellyttävää selkeyttä, kun lukija alkaa havaitsemaan hirviöiden ja juonen muiden osatekijöiden välillä paljastuvia yhteyksiä. Samalla rauhallinen lähestymistapa fantasiaelementtejä kohtaan luo niille ajan kuluessa aivan uudenlaista merkitystä, kun edellä mainittujen yhteyksien taustat paljastuvat vääjäämättä koko kamaluudessaan. Näin Kentaro Miura on onnistuneesti luonut Berserkiin laajan ja uskottavan universumin, jossa taianomaisuus on alati läsnä hillittömään korkeaan fantasiaan silti kurottamatta.

Kun tapahtumamaailman monitasoisuus ja toimivuus on näin saatu varmistettua, on aika kohdistaa katse Berserkin vähintäänkin yhtä rikkaaseen ja monipuoliseen hahmogalleriaan. Kuten aiemmin tulikin todettua, on Kentaro Miura laatinut eeppiseen saagaansa äärimmäisen laajan erilaisista pää- ja sivuhenkilöistä koostuvan hahmoarsenaalin. Vaikka jotkin hahmoista toimivat ymmärrettävästi vain jotakin tiettyä ja ohimenevää tapahtumaa tukevina toimijoina tai omaavat muutoin vähäpätöisemmän ja pienemmän roolin, on hahmokaartista silti noussut esille myös hyvin tiivis ja kirkas ydinjoukko, joka samalla koostuu yksistä muistiin painuneimmista henkilöhahmoista japanilaisen sarjakuvan kentällä koskaan.

Itse päähenkilö Guts voi ensivaikutelmaltaan näyttäytyä monille lähinnä hyvin tavanomaisena ja tylsänä karaistuneena miekkailijaurhona. Totta onkin, että ensimmäisessä luvussa esiintyvä raaka, ylimielinen, häijy, verenhimoinen ja ulkonäöltään isokokoinen ja äärimmäisen lihaksikas Guts antaa hieman yksipuolisen kuvan mielenvikaisesta sotahullusta. Kentaro Miura ei kuitenkaan ole mennyt helpoimman kautta myöskään henkilöhahmojensa suhteen, ja niinpä ohuen ulkokuoren alta alkaa päähenkilöstä paljastua hyvinkin pian syvempiä ja haavoittuvaisempia kerroksia.

Nämä pinnan alle haudatut luonteenpiirteet nousevat vaivihkaa esille, kun tietyissä tilanteissa Gutsin toimissa alkaa olla havaittavissa pienoista epävarmuutta. Näin esimerkiksi silloin, kun taistelun tiimellyksessä Gutsin miekan sivaltamaksi joutuukin myös eräs sivullinen ja viaton nuori nainen. Gutsin lausunnot itsestään huolehtimaan kykenemättömien ihmisten arvottomuudesta joutuvatkin koetukselle, kun hän ei voikaan olla pysähtymättä hetkeksi kauhistelemaan kättensä aikaansaannosta. Kun Gutsin pelastamaksi joutunut haltia Puck on viettänyt tämän kanssa vain hieman pidemmän aikaa, alkaa hän samalla tavoin tehdä havaintoja uuden ystävänsä mielenliikkeistä. Pian lukija alkaa ymmärtää, kuinka edellä mainittujen karkeampien luonteenpiirteiden todellinen tarkoitus on usein olla keinona Gutsille suojella itseään sekä ulkoisilta tekijöiltä että sisäisiltä epäilyksiltään. Näin Gutsin yksinkertaisen mielipuolen leimaan tulee aivan uudenlaista merkitystä, kun hänen koko henkinen tasapainonsa paljastuukin todella olevan yhtä jatkuvaa köydenvetoa raudanlujan määrätietoisuuden ja sisällä kytevien epätoivon ja -varmuuden välillä.

Toinen, erittäin tärkeä ja aikaisessa vaiheessa esiteltävä, päähenkilö on nimeltään Griffith. Hän on voimakas, vaikutusvaltainen ja erittäin karismaattinen Haukkalauma-nimisen palkkionmetsästäjäjoukon johtaja. Pitkine ja hopeankiharoine hiuksineen, säkenöivine silmineen ja hoikkine mutta lihaksikkaine vartaloineen Griffith on kaikessa nuoruutensa kukoistuksessa kuin tarkin mahdollinen kuvastin myyttien Adoniksesta. Virheetön ulkomuoto, laaja kirjanoppineisuus, terävä äly ja aatelisiakin sivistyneemmät käytöstavat, suuret ja kunnianhimoiset unelmat sekä sotilaallinen pätevyys niin strategiapöydän ääressä kuin taistelukentälläkin ovat tiivistyneet Griffithissä siinä määrin, että hänen komentamansa kanssasotilaat näkevät hänet vastaansanomattomana jumalana. Griffithin lähes yliluonnollista olemusta ja asemaa korostaa se, että Haukkalauman muiden jäsenten vuosien taakse yltävissä muistoissa hän esiintyy aivan yhtä kauniina ja muuttumattomana kuin tarinan nykyhetkessäkin. Uljautensa ja ainutlaatuisuutensa vuoksi on Griffithiä alettu kutsua Valkoiseksi Haukaksi, joka luoksepääsemättömänä tarkastelee maailmaa kaikkien muiden yläpuolella.

Vaikka Guts ja Griffith ovatkin Berserkin kaksi keskeisintä päähenkilöä, löytyy hahmokaartista heidän lisäkseen myös runsaasti erittäin mielenkiintoisia ja tarinan kannalta tärkeitä sivuhahmoja. Osa heistä nousee itse asiassa sarjan aikana niin merkittävään rooliin, että päähenkilön titteli ei kovin kauaksi jää.

Suurin osa näistä tärkeistä sivuhahmoista löytyy Griffithin johtaman Haukkalauma-sotilasjoukon jäsenistä, joista olennaisimpaan osaan kohoavat muutamat ylempiarvoisessa asemassa olevat komentajat. Nimeltä mainiten he ovat Casca, Corkus, Judeau, Pippin ja Rickert. Nämä henkilöhahmot omaavat kaikki yksilöllisen, selvästi tunnistettavan persoonallisuutensa; Casca on koko Haukkalauman ainoa naispuolinen jäsen, joka kuuliaisuudessaan ja tehokkuudessaan on samalla ansainnut paikkansa itse Griffithin läheisimpänä luottohenkilönä. Erittäin suorasanainen, välillä tottelematon ja suorastaan rääväsuinen Corkus puolestaan pitää säästämättömillä kommenteillaan huolen siitä, että suuremmankin hehkutuksen keskellä kaikkien jalat pysyvät tukevasti kiinni maassa. Monessa asiassa taitava Judeau on joukon jokapaikanhöylä, joka samalla legendojen- ja historiantuntemuksessaan on mahdollisesti Griffithin ohella yksi Haukkalauman sivistyneimmistä jäsenistä. Fyysisesti suurikokoinen ja luonteeltaan hiljainen Pippin on erikoistunut erityisen vaativiin operaatioihin, ja hännänhuippuna oleva Haukkalauman nuorimmainen Rickert on diplomaattisuudessaan kaikkien rakastama.

Yhdessä nämä hahmot muodostavat hyvin tiiviin ja yhteensulautuvan joukon, joka on yksi Berserkin viehättävyyden tärkeimmistä kulmakivistä.

Kuten hyvin usein missä tahansa muussakin viihteen olomuodossa, kiinnittyy japanilaista sarjakuvaa arvioitaessa suurin huomio sen juoneen ja tarinaan. Ja vaikka jotkut sarjat saattavatkin kyetä ratsastamaan yksin valloittavien hahmojen suosiolla, eivät avut Berserkin kohdalla jää yksistään hahmovetoisuuden puolelle. Sitä vastoin Berserkin tarina, jonka näyttämönä toimii aidosti mitä monipuolisin fantasiamaailma ja kertojina ovat yhdet rakastetuimmista sarjakuvahahmoista koskaan, on tarjonnut ja tarjoaa edelleenkin lukijoilleen graafisesti järkyttävää toimintaa, yllättäviä juonenkäänteitä sekä koskettavia ja syviä tunne-elämyksiä.

Berserkin alku voi monelle olla melko varmasti sanalla sanoen hämmentävä. Ensimmäiset ja sivumäärältään varsin pitkät luvut esittelevät lähinnä koko joukon erilaisia tilanteita, jotka koostuvat pääasiassa Gutsin väkivaltaisista yhteenotoista ja sanaharkoista niin tavallisten ihmisten kuin hirviöidenkin kanssa. Toinen toistaan seuraavat ja äärimmäisen veriset miekkataistelut, Gutsin ylimielinen asenne muita kohtaan ja kärkkäät kommentit asiaan kuin asiaan sekä taruolentojen runsaslukuisuus toimivat ennen kaikkea vauhdikkaana päähenkilön luonteen ja sarjan yleisilmeen esittelijöinä. Todellinen tarina vasta alkaakin, kun Miura heittäytyy juurta jaksain kertomaan, kuinka tähän kaikkeen oikein päädyttiin.

Sysäyksen tälle takaumalle antaa kohtaus, jossa Guts on viimein onnistunut löytämään kauan etsimänsä jumalkouran viisi demonivaltiasta. Griffith, nyt kiiltävänmustaan ja osittain haukkaa muistuttavaan haarniskaan sonnustautuneena, on yksi heistä. Toistaiseksi selittämättömästä syystä Guts tuntuu kantavan häntä kohtaan pohjatonta kaunaa, joka samalla osoittautuu traagisen miekkamiehen pohjimmaiseksi voimanlähteeksi: lopen uupuneena ja kauttaaltaan eriasteisien haavojen peitossa hän Griffithin nähdessään löytää silmänräpäyksessä uutta voimaa kohottaa miekkansa vielä kerran. Tilanne kuitenkin laukeaa ratkaisemattomana Griffithin poistuessa ja jättäessä Gutsin yhä virumaan omaan vereensä ja katkeruuteensa. Tässä kohden Miura jättää tarinan nykyhetken lepäämään ja sukelluttaa lukijan syvälle Gutsin menneisyyteen, jonka kautta paljastuvat kaikessa kauheudessaan syyt päähenkilön kieroutuneeseen persoonallisuuteen sekä tämän motiivit ja päämäärät.

Tämä takauma kestää kolmannesta kirjasta neljänteentoista saakka, eli toisin sanoen Gutsin menneisyydestä muodostuu koko tarinan ydin ja selkäranka. Tänä ajanjaksona käydään lävitse Gutsin syntymä, tämän varhaislapsuus julman palkkionmetsästäjä Gambinon hoivissa ja ehkäpä kaikkein olennaisimpana hänen liittymisensä Griffithin Haukkalaumaan. Viimeksi mainittu tapahtuma herättää syviä tunteita monissa sarjan henkilöhahmoissa, niin itsepintaisessa ja väkivallanhakuisessa Gutsissa, määrätietoisessa ja periksi antamattomassa Griffithissä, tätä lähes uskonnollisesti palvovassa Cascassa kuin muissakin Haukkalauman vanhemmissa jäsenissä. Rikkaat ja helposti samaistuttavat ihmissuhteet ovatkin Berserkin yksi mainitsemisen arvoisemmista viehätysvoimista.

Kaikki saa alkunsa, kun Haukkalauman johtaja Griffith iskee silmänsä Gutsiin eräällä taistelukentällä. Oman henkensä kaupalla surutta uhkapelaava, raivoisasti taisteleva ja ennen kaikkea miekkailijana taitava ja voitokas Guts vetää Griffithin huomion puoleensa kuin saalis haukkaa. Kun kohtalon oikusta parivaljakon tiet kohtaavatkin jälleen puolueettomalla maaperällä, ei Griffith kainostele lausua Gutsille mielessään kypsynyttä ja monitulkintaista totuutta: "Haluan sinut." Kun keskustelua salassa seurannut Casca, jolla on erittäin voimakkaita tunteita Griffithiä kohtaan, kuulee nämä sanat ja kokee asemansa Griffithin arvokkaimpana sotilaana uhatuksi, ovat ainekset yhdelle vuosisadan ihmissuhdedraamoista kasassa. Soppaa hämmentävät edelleen muut Haukkalauman jäsenet, joiden tunteet Gutsin liittymisen suhteen vaihtelevat puolesta ja vastaan kauaskantoisin seurauksin.

Gutsin, Griffithin ja Cascan välille kehittyvä henkilödraama käsittelee hienosäikeisesti monia puhtaasti inhimillisiä ja monia koskettavia tunteita. Kun Guts lopulta vastahakoisesti päätyy Haukkalauman riveihin ja nopeasti syrjäyttää Cascan Griffithin kirkkaimpana huomionkohteena, alkaa Casca potea katkeraa mustasukkaisuutta ja ymmärtää sen pian johtuvan myös muusta kuin sotilaallisen arvovallan heikkenemisestä. Samaan aikaan Gutsin ja Griffithin välille alkaa hiljalleen kehittyä todella ainutlaatuinen ja lähes sanoinkuvaamaton ihmissuhde, jossa sekoittuvat niin ystävyys, veljeys, rakkaus, kateus kuin polttava omistuksenhalukin. Vaivihkaa Guts on päässyt sopusointuisempiin väleihin myös Cascan kanssa. Erinäisten vaiheiden jälkeen ennen jatkuvasti keskenään sotajalalla ollut kaksikko alkaakin huomata, kuinka he pohjimmiltaan ymmärtävät toisiaan ja muuttuvat näin läheisemmäksi. Kumpaakin kuitenkin kalvaa edelleen toista kohtaan tuntema mustasukkaisuus; Guts tuntee olonsa epävarmaksi Cascan hyvin voimakkaina roihuavista tunteista Griffithiä kohtaan ja Casca ei yhä edelleenkään voi hyväksyä Gutsin suosiota Griffithin silmissä hänen itsensä yli. Tämä molemminpuolinen ristiriitaisuus omien tunteidensa suhteen lopulta estää paria todella löytämästä toisiaan, ja taustalla värjyy vielä Griffithin kasvava harmi nähdä kahden hänen läheisimmän toverinsa yhtäkkiä lähentyvän ja jättävän hänet ulkopuolelle.

Myrskyn silmä lopulta koittaa, kun kolmikon tiet eroavat vain väliaikaisesti mutta sitäkin kohtalokkaammin. Tämä tapaus ja siitä koituvat seuraukset tuovat hienosti esiin, kuinka sivustakatsojan silmissä hyvin merkityksettömällä käänteellä onkin asianomaisten elämään maailmaa mullistava vaikutus, kuinka aluksi pienistä asioista suurimmatkin unelmat voivat romahtaa. Miuran esitys henkilöhahmojensa välityksellä on suorastaan mestarillinen.

Paitsi traagiset ihmiskohtalot, on Berserkin tarinassa läsnä tyypillisimpiä fantasiasatuja vastoin myös muutoin kautta linjan omintakeinen synkkyys, josta se on eritoten tullut tunnetuksi. Tämä vastenmielisyys ulottuu syvälle tarinan eri osa-alueisiin, alkaen perinteisten fantasiaelementtien vääristämisestä ja jatkuen aina sarjan yleisilmeeseen ja raskaisiin teemoihin.

Käsite fantasiakirjallisuus merkitsee tänä päivänä monille ennen kaikkea jotain sellaista teosta, joka sisältää runsaasti yliluonnollisia ja sadunomaisia otuksia. Tämän kohdan Berserk täyttääkin mainiosti, vaan Kentaro Miura onkin ottanut vapauden muovata näitä ominaispiirteitä reilusti uuteen uskoon. Toisin kuin monissa muissa fantasiatarinoissa, joissa on selkeä kahtiajako hyvän ja pahan sekä niitä edustavien hahmojen tyypillä, ovat Berserkin kaikki hahmot aina tavallisista ihmisistä korkeimpiin voimiin realistisesti enemmän tai vähemmän oman etunsa tavoittelijoita. Vuosikymmenten saatossa J. R. R. Tolkienin merkittävästä elämäntyöstä muodostuneen käsityksen ylhäisistä ja satumaisen kauniista haltijoista voi unohtaa, sillä Berserkissä keijukaiset ovat taskukokoisia ja hyönteissiipisiä riiviöitä, jotka kiertelevät joko sirkuskaravaanien mukana vetonauloina tai suorittavan pikkuvarkauksia ihmisten keskuudessa ollen ainaisia kiusankappaleita.

Samalla tavoin myös jotkin vanhan ja kuluneet tarinakonseptit on otettu Berserkissä käyttöön omalaatuisella otteella. Kun Guts esimerkiksi saapuu erään pahansuovan feodaaliruhtinaan linnaan, jonka hallitsija pitää siellä omaa tytärtään vankinaan, ei hän tule pelastavana prinssinä vaan murhanhimoisena kostajana. Verityön ollessa ohi ja nuoren neidon pääseen kuin päässeenkin vapauteen, joskin todistettuaan ensin isänsä järkyttävän murhan ja saatuaan tietoonsa muutaman raskauttavan tosiasian perheestään, ei Guts auta häntä uljaana jaloilleen. Sen sijaan hän tarjoaa tälle huomattavasti lopullisempaa ratkaisua mielentuskansa lievittämiselle. Tällä tavoin Berserk onkin paikoin kuin perverssi irvikuva totuttujen satujen peruskaavoista. Tyhjänpäiväiseksi ja pelkäksi vanhojen arvojen häpäisemiseksi tällaiset ratkaisut eivät kuitenkaan jää, sillä juuri edellä mainitun kohtauksen tyttö murtumisen sijaan sisuuntuu Gutsin herjaavista sanoista ja heittää tälle oman haasteensa. Tapaus osoittaa, kuinka heikompikin voi niin halutessaan alistumisen sijaan löytää vastoinkäymisistä uutta voimaa. Näin joidenkin Miuran ilveilyjen voidaan katsoa sisältävän jopa omanlaisiaan käyttökelpoisia opetuksia.

Berserkin synkkyydet nousevat esille myös joissakin muissa sarjan teemoissa, joita jo mainittujen ohella Miura sivuaa tarinansa aikana. Näistä huomattavimmiksi nousevat lasten kurja asema ja sodan tuhoisat vaikutukset yhteiskuntaan. Koska erilaiset taistelut kuuluvat hyvin tiiviisti ja olennaisesti Berserkin maailmaan, on viimeksi mainittu erityisen vahvasti esillä. Sodan kauhuista pääsevät Berserkissä osallisiksi varsinkin pienemmät kylät, joissa epävoitokkaina rintamalta palanneet ja haavoittuneet miehet ovat surujensa vuoksi alkoholisoituneet ja näin aiheuttavat kärsimystä koko perheelleen. Samoin siviilien heikko ja voimaton asema muodostuu keskeiseksi motiiviksi, kun Miura kuvaa häpeämättä raiskausta sodankäynnin välineenä, ryöstöjä ja muita väkivallantekoja ulkopuolisia kohtaan.

Monipuolisten henkilöhahmojen ja useilla tasoilla vakuuttavan ja viihdyttävän tarinan lisäksi myös Kentaro Miuran piirrosjälki ansaitsee oman mainintansa. Vaikka aivan tarinan alkupuolella kynänjälki on paikoin karkeaa ja esimerkiksi joidenkin raajojen anatomia ja kuvakulma eivät ole täysin kohdallaan, jalostuu Miuran tyyli sarjan edetessä huomattavasti. Ja kuten aiemmin tuli mainittua, on Miura kunnostautunut erityisesti lukuisien maisemallisten kuvien suhteen eri Berserkin maailman osa-alueilta. Määrä ei kuitenkaan ole korvannut laatua, sillä usein esiintyvät, paikoin koko aukeaman levyiset piirroskokonaisuudet ovat huolitellussa yksityiskohtaisuudessaan todella näyttäviä ja pysäyttäviä katseenvangitsijoita. Miuran kirkkaimpien taidonnäytteiden kohteiksi pääsevät muun muassa henkeäsalpaavat lumiset vuoristomaisemat, yksityiskohtaiset sotajoukkojen kuvaukset ja romanttiset visiot silmänkantamattomiin jatkuvista auringonnousun horisonteista.

Kaiken tämän suitsutuksen jälkeen lienee kuitenkin aiheellista lausua muutaman sentin verran oikeaa kritiikkiäkin. Äskettäin mainitun aluksi kömpelön ja turhan karkean kynänjäljen lisäksi eivät muutkaan Berserkin osa-alueet täysin vioitta säily. Kuten varmasti sarjaan vähääkään tutustuneelle on jo käynyt selväksi, on Berserk muutamien aihepiiriensä ja ennen kaikkea graafisuutensa vuoksi ensisijaisesti hieman iäkkäämmän yleisön sarjakuva. Ruokottomuudet eivät kuitenkaan pidättäydy vain veressä ja suolenpätkissä, vaan Miura on loihtinut sarjaansa myös aimo annoksen seksuaalista materiaalia. Muussa tapauksessa tämä ei suinkaan olisi mikään varsinainen parjaamisen aihe, mutta tarinan edetessä kyseisenlaiset kohtaukset tulevat yhä toistuvammaksi osaksi juonen kulkua ja muuttuvat sisällöltään jatkuvasti mauttomammaksi. Kun seksuaaliset pahoinpitelyt alkavat saada rinnalleen jo lonkeropornoon viittaavia elementtejä, alkavat aluksi tehokkaasti shokeeranneet kohtaukset muistuttaa lähinnä halpaa aikuisviihdettä. Välillä mitäänsanomaton ja turhanoloinen pornograafisuus ei kuitenkaan yksistään kanna taakkaa tarinan ajoittaisesta heikkoudesta. Jo alusta alkaen Miura vaikuttaisi olevan Gutsin suhteen varsin säästäväinen ideanikkari, sillä kyseinen päähenkilö selviää pinteestä kuin pinteestä usein lähes tismalleen samalla tavalla. Berserkin ollessa myös mitaltaan laaja sarjakuva alkaa sen pitkäkestoisuus hiljalleen tarinan edetessä näkyä, sillä mikä aluksi oli aidosti synkkä ja lukijaa syvästi järkyttävä tragedia on vanhetessaan salavihkaa laimentunut tusinoittain erilaisia satuolentoja ja epämääräisiä juonenkäänteitä pursuavaksi sirkukseksi.

Kun Kentaro Miuran Berserkiksi kutsuttu kultakaivos on näin sekä hukutettu ruusuihin että koristettu vaatimattomalla risukimpulla, on aika suorittaa kokoava loppuarvio. Eriasteisista epäkohdistaan jo otteensa pienimuotoisesta menettämisestä huolimatta on Berserk silti ansainnut keskeneräisenäkin klassikon arvonimen. Samalla sen inhimillinen tarina ystävyyden ja rakkauden synnyttämistä petollisemmista tunteista kiedottuna omalaatuisesti fantasiasaagan puitteisiin takaa, että Berserk on vertailukelpoinen jopa lajityypin romaanikirjallisuuden suurnimien kanssa.

- Ossi Kumpula

---

Berserk
Taide & tarina: Kentaro Miura
Julkaisija Japanissa: Hakusensha
Julkaisija Yhdysvalloissa: Dark Horse Comics
Pituus: 32 osaa, jatkuu

Aiheesta muualla:
Anime News Network
Wikipedia

2008-04-04T19:21:00.045+03:00

Death Note - Kynä, tuo miekoista mahtavin

Light Yagami on 17-vuotias lukiota käyvä huippuoppilas, jonka elämä tuntuu olevan kohdallaan. Hän on varakkaasta perheestä, jossa roolit kohtaavat perinteisen yhteiskuntamallin unelman: perheen pää on reipas arvostettua ja hyväpalkkaista etsiväntyötä tekevä ikääntyvä mies, äiti puolestaan sädehtivä hyvänä haltiattarena toimiva kotirouva, Light itse äärimmäisen vakavasti hyvin sujuviin opintoihinsa sitoutunut esimerkillinen nuorimies, ja hännän huippuna hieman hulttiomainen tyttölapsi Sayuri, joka istuu kuin valettuna ihastuttavan riiviömäisen pikkusiskon muottiin. Light on kaikessa lahjakas, siisti, hyvätapainen ja vieläpä erittäin suosittu, mitä tukee entisestään hänen kiistaton komeutensa. Paitsi huippuunsa teroitetut akateemiset tiedot ja taidot, omaa Light myös syvällisiä ja ikäistään kypsempiä käsityksiä moraalista, etiikasta ja oikeudenmukaisuudesta. Kiinnostuksen viimeksi mainittuja aihepiirejä kohtaan hän on eittämättä perinyt poliisivoimissa työskentelevältä isältään, jonka manttelin Light aikoo kunnianhimoisena tavoitteenaan jonain päivänä periä.

Niin, ja hän on kuollakseen kyllästynyt elämäänsä.

Eräänä päivänä kaikki kuitenkin muuttuu, kun Light löytää koulunsa pihamaalla lojuvan yksinäisen tummakantisen muistivihon. Sisälehdykkää vilkaistessaan hän havaitsee, että sinne on kirjoitettu eräänlaisia käyttöohjeita englanniksi. "Hän, jonka nimi tähän vihkoon kirjoitetaan, kuolee", kuuluu niistä ensimmäinen. Äärimmäisen valistuneena ja älykkäänä nuorukaisena Light tyrmää moisen yliluonnollisen humpuukin oikopäätä vain jälleen uudenlaisena sairaana pilana, mutta arvaamattomiin seurauksiin johtaneen päähänpiston tuloksena mustanpuhuva vihkonen päätyy kuitenkin hänen koululaukkuunsa. Myöhemmin tutustuessaan "Kuoleman muistivihkoon" tarkemmin Light huomaa, että on tällä kertaa tekemisissä vähintäänkin tavallista huolellisemmin laaditun pilan kanssa: ensimmäisen ohjenuoran lisäksi tuo pohjimmiltaan varsin tavanomaisen näköinen vihko sisältää kokonaisen litanian mitä monipuolisempia ja yksityiskohtaisempia pykäliä. Suorastaan pelottavaksi muodostuvaa kieroutuneisuutta lisää se, että käyttöohjeista jokainen tuntuu todella viitoittavan kohti muistikirjan tarkoitusta tappovälineenä.

Inhimillisen uteliaisuuden nujertamana Light lopulta ajautuu huumorimielessä kirjoittamaan vihkoon erään televisiossa esitetyn rikollisen nimen. Vitsi loppuu lyhyeen, kun kirjoitetun rikollisen elämä päättyy sydänkohtaukseen tasan 40 sekuntia myöhemmin, aivan kuten muistivihon käyttöohjeet lupasivat. Varmistettuaan muistivihon aitouden vielä yhdellä kokeilulla Light joutuu luonnollisesti pakokauhun valtaan. Pelko vaihtuu kuitenkin pian kasvavaksi määrätietoisuudeksi, kun hän ryhtyy pohtimaan hallussansa olevan muistivihon mahdollisuuksia. Tässä hän on; sydämeltään jalomielinen, älyltään terävä, oikeudentajuinen ja läpeensä kypsynyt ympäröivässä yhteiskunnassa vallitseviin epäkohtiin. Ja käsissään hänellä on voimakkain mahdollinen väline, jolla ryhtyä näitä vääristymiä korjaamaan. Niinpä tunteen palo voittaa järjen äänen, ja Light ottaa kunniakkaaksi tehtäväkseen palauttaa maailma takaisin raiteilleen tappamalla jok'ikinen pahantekijä maan päältä.

Rikollisten äkkinäisten kuolemien tuoma näennäinen turvallisuus ei kuitenkaan poliiseja miellytä, eivätkä he kauaa tyydy seisomaan tumput suorina. Pian päätetään, ettei tapausta voida selvittää yksistään omiin konsteihin turvautuen. Apuun kutsutaan L. Hän on poliisivoimien mysteerinen maailman parhaaksi etsiväksi tituleerattu valttikortti, joka sen enempiä kumartelematta vannoo nappaavansa nyt Kirana tunnetun rikollisten sarjamurhaajan - Light Yagamin. Haaste otetaan molemminpuolisesti vastaan, ja näin kasassa onkin ainekset vuosituhannen alun puhutuimmalle japanilaiselle sarjakuvalle.

Käsikirjoittaja Tsugumi Ohban ja piirtäjä Takehsi Obatan yhteistyön tuloksena syntynyt Death Note nimeä kantava jättipotti on varsin lyhyessä ajassa todellakin noussut yhdeksi viimevuosien juhlituimmaksi länsimaihin rantautuneeksi sarjaksi. Perinteisen salapoliisitarinan raamit on Death Notessa kaiverrettu uuteen uskoon, kun vanhanaikaisen Sherlock Holmes - mallin tilalle on istutettu kaksi toisistaan älyllisesti mittaa ottavaa teinineroa. Lisämausteensa tähän kuivahkolta kuulostavan lajityypin edustajaan tuo railakkaasti yliluonnollisuuden varaan nojaava konsepti, johon kuuluvat niin tappavia voimia omaavat muistivihot kuin niiden alkuperäiset omistajat, kuolemanjumalat eli shinigamit kokonaan omine valtakuntineen. Tästä reseptistä on taitavien tekijöiden käsissä leivottu kakku, joka herättämiensä moraalikysymysten, kekseliäiden juonikuvioiden, nuorekkaiden henkilöhahmojen ja kiehtovien yliluonnollisuuksien seurauksena on sekä älyllisesti haastava että trendikäs.

Death Notessa päähenkilön virkaa toimittaa Light Yagami, jonka julkisivu ympäröivälle maailmalle on tiiviisti muotoiltuna täydellinen 17-vuotias. Koulumenestystä on tullut, mutta hän on onnistunut pitämään päänsä kylmänä säilyttääkseen asemansa. Suosiota on kerääntynyt, mistä puhuu laaja ja kattava ystäväpiiri. Kaiken lisäksi Light on jo alustavasti pedannut lähtökohtia tulevaisuuden haaveammattiinsa onnistumalla muutamaan otteeseen auttamaan poliisia ratkaisemaan selvittämättömiä rikosmysteerejä. Päältäpäin katsoen kaikki näyttäisi siis olevan paremmin kuin hyvin, mutta todellisuudessa pinnan alla kuohuu jo vaarallisen voimakkaasti.

Osviittaa Lightin todellisesta luonteesta saadaan jo muutamilla sarjakuvan ensimmäisillä sivuilla, kun lukija tapaa hänet istumasta koulunpenkillä tylsistyneenä ja ajatuksiinsa vaipuneena. Saavutettuaan opinnoissaan jo aikaa sitten selvästi ikätovereitaan korkeamman tason ei opiskelu tunnu enää niin mielekkäältä, vaikka arvosanat onkin muodon vuoksi pidetty kärkilukemissa. Turhautuneisuutta on kasvattanut kotona vallitseva ilmapiiri, jossa Lightin rooli on olla kaikessa loistava tähti ja vastineeksi vanhemmat tiedustelevat auvoisesti pojan erityistoiveita ja -tarpeita. Kiitettävän kokoinen kaveriporukka pitää hänelle seuraa niin koulussa kuin koulumatkoilla, ja fiksun ja miellyttävän ulosantinsa ansiosta heidän kanssaan sosialisointi sujuu Lightilta ongelmitta. Todellisuudessa hän halveksii valtaosan muiden ikäistensä ajanvietto- ja käytöstapoja. Poliisivoimissa korkeassa pestissä työskentelevä isä on auttanut Lightia pitämään katseensa tulevaisuudenkuvassaan, ja jo pienimuotoinen käytännön kokemus alalla on lisännyt motivaatiota entisestään. Tästä huolimatta on Light viimeaikoina vaipunut yhä syvemmälle kyynisyyteensä pohtien, ettei läpimädän maailman nykytilannetta voida enää korjata maallisin laein.

Tämä ristiriitaisuus - ulospäin suuntautuva mallikansalaisen olemus ja sisälle tukahdutettu raivo - tekevät Lightista erittäin mielenkiintoisen ja erilaisen sankariprotagonistin. Tämä aspekti korostuu entisestään, kun Light saa kuoleman muistivihon haltuunsa ja omaksuu rikollisia rankaisevan Kiran roolin: hän voi nyt tyytyväisenä jatkaa päällepäin näkyvää nuoren ja lupaavan etsivänalun rooliaan samalla, kun toteuttaa todellisia ihanteitaan ja tuomitsemistapojaan maagisen muistivihon avulla kenenkään tietämättä. Muistivihon entinen omistaja shinigami Ryuk kiteyttää tilanteen lukijan viihtyvyyttä mukaillen osuvasti: "Tavallaan olet paras mahdollinen henkilö, jolle muistivihkoni olisi voinut päätyä."

Kyseisen muistivihon alkuperäistä omistajaa, eli kuoleman jumala Ryukia, ei myöskään sovi jättää pois laskuista. Vaikka Death Note sarjakuvana sisältääkin useita varsinkin nuorempiin lukijoihin vetoavia piirteitä, joihin kuuluvat esimerkiksi nuoret ja nuorekkaat henkilöhahmot, yliluonnolliset elementit, ihmissuhdedraama, sekä urbaani ja moderni kaupunkimiljöö, on sarjan tekijöille annettava kiitollista tunnustusta päätöksestään jättää ulottamatta muodikkuus kuoleman jumalien eli shinigamien suunnitteluun. Alun alkaenkin ruokottomia mielikuvia synnyttävät otukset ovat piirtäjä Takeshi Obatan taiteessa saaneet vertaisensa kasvot, ja niinpä kaunispoikien ja -tyttöjen tai söpöjen eläinhahmojen sijaan lukijaa tervehtivät Death Noten sivuilla aidosti vastenmieliset helvetin enkelit. Kauhugalleria on todellakin laaja, sillä näiden olioiden ulkomuodot vaihtelevat Ryukin hontelosta, kumaraselkäisestä, teräväpiirteisestä ja narrinnaamaisesta olemuksesta jättimäisiä torakoita muistuttaviin hirvityksiin.

Persoonallisen ulkonäön ohella Ryukilta löytyy myös ilahduttava määrä omanlaistaan luonnetta. Lightin noukittua maasta Ryukin tahallisesti pudottaman muistivihon muodostui siitä heidän välilleen voimakas side, josta melkein ainoa ulospääsy on kuolema. Perinteisen toverillisen kumppanuuden kliseet saavat kuitenkin kyytiä tarpeeksi pian, sillä Ryukin ja Lightin välinen suhde on niin sanotusti jotain aivan muuta. Heti ensikohtaamisella Ryuk viilaa Lightin ylimielistä minäkäsitystä sieltä täältä, kun Light erehtyy tiedustelemaan syitä Ryukin valinnalle luovuttaa tappava muistivihko juuri hänelle. "Satuit vain olemaan ensimmäinen, joka muistivihkooni koski, siinä kaikki. Luulet, että valitsin sinut? Älä kuule imartele itseäsi", kuuluu suorasukaisen tyly vastaus.

Kaunistelemattomuuden lisäksi Ryuk ei kainostele antaa myös muiden ikävänpuoleisten piirteidensä näkyä. Hyvin pian lyöttäydyttyään yhteen Lightin kanssa hän omaksuu sivustakatsovan penkkiurheilijan roolin, nauttien Lightin ja L:n välisestä kisailusta suurena hupina. Pahimmillaan hän ryhtyy ikään kuin tapahtumien kommentaattoriksi, suorastaan aktiivisesti provosoiden Lightia saadakseen haluamansa reaktion ja täten maksimoidakseen hauskuuden. Näin ollen ei liene lainkaan yllättävää, että Ryuk on kovin haluton avustamaan Lightia millään tavoin tämän suuressa visiossa. "En ole sinun enkä L:n puolella tämän asian suhteen", julistaa Ryuk milteipä ensitöikseen kaksinkamppailun pyörähdettyä käyntiin. Jos Ryuk kuitenkin jossain vaiheessa jollain ilveellä ajautuukin toimimaan Lightin hyväksi, ei hän jaloa itsekkyyttä kunnioittaen jätä varmistamatta hyötyvänsä siitä myös itse jotenkin.

Kun myös Light pidättäytyy antamasta periksi ja ryhtymästä nuoleskelemaan Ryukia lisäpisteiden toivossa, on molemminpuolisesti kiusanhenkisyydessään ja varauksellisuudessaan vääristynyt toveruussuhde valmis.

Toinen Death Noten kirkkaimmista päätähdistä on Lightin verivihollinen nimeltään L. Aluksi hän esittäytyy hyvin salaperäisenä hahmona, johon viitataan lähinnä "maailman parhaana mestarietsivänä", "poliisien viimeisenä valttikorttina", "ässänä hihassa", ynnä muin salamyhkäisin ja mielenkiintoa kiihottavin lausunnoin. Hyväksi havaittuja salapoliisitarinoiden kliseitä kunnioittaen L:llä on oma henkilökohtainen apuri nimeltään Watari, joka ei mysteerisyydessä juuri suojatilleen häviä. Kauttaaltaan tummiin pukeutunut ja kasvonsa laajalierisen hatun suojiin kätkevä Watari on ainoa linkki tavallisten poliisivoimien ja L:n välillä, jonka kautta nämä tahot ovat yhteydessä toisiinsa. Tällöinkin L hoitaa kanssakäymisen mikrofonin ja kannettavan tietokoneen kaiuttimien kautta, pitäen turvallisen välimatkan ja säilyttäen kasvottomuutensa.

Mutta kun nämä ulkoisimmat suojakerrokset on kuorittu pois, paljastuu niiden alta mitä eriskummallisin ja omalaatuisin älykköpersoona, jonka toimia seuratessa voi helposti ymmärtää hänen hahmonsa ympärille syntyneen kannattajakunnan. Herran persoonallisuutta voisi lähteä kartoittamaan sanakirjamääritelmällä boheemi; epäsovinnaista elämäntapaa ilmentävät niin takkuinen ja sekalainen hiuspehko, verrattain kumara käynti ja olemus, alati mulkoilevat silmät harvinaisen tummine alusineen, kummastusta herättävä tapa istua, äkkinäiset ja hätkähdyttävät eleet ja ilmeet, suorapuheiset ja usein hämmentävät laukaukset, erikoislaatuinen tapa pidellä esineitä kuin pääsääntöisesti makeisista ja muista eri herkuista koostuva ruokavaliokin. Reilun kokoisena kirsikkana kakun päällä kuitenkin on L:n ilmiömäiset älynlahjat, joiden avulla hän on kykenevä haastamaan jopa täysin kasvottoman ja jälkiä jättämättömän Kiran eli Light Yagamin, ja joita ilman häneltä puuttuisi näiden ääriominaisuuksien tuoma viehätysvoima.

Kiehtovaa ristiriitaa L:n ja Lightin vihollisuudelle tuo se, että sarjan edetessä lukija voi huomata heidän molempien olevan itse asiassa hyvinkin samanlaisia persoonia. Molemmilla on erittäin terävä äly, he molemmat kykenevät ajattelemaan loogisesti samalla tasolla ja kummatkin ovat yhtä motivoituneita oman asiansa ajamisessa. Kuitenkin tämä samanlaisuuden asetelma saa myös ärsyttäviä piirteitä, sillä sitä korostetaan sarjan aikana aivan liikaa. Välillä tuntuu siltä, kuin tietyt kohtaukset olisi kirjoitettu tarkoituksenomaisesti hakkaamaan lukijan tajuntaan kuva kahdesta täysin ainutlaatuisesta ja yhdenvertaisesta älyköstä. Esimerkkikohtauksesta käyköön Lightin ja L:n välinen tennisottelu, jonka ajatuksenlukua muistuttava toisen mietteiden puntarointi on yksinkertaisesti naurettavaa. Viesti menee kyllä perille, mutta vähempikin olisi riittänyt.

Muu hahmokaarti rakentuukin sitten näiden kahden pelaajan ympärille, ja mitä pidemmälle tarina etenee, sitä selvemmäksi heidän roolinsa yksinkertaisina pelinappuloina L:n ja Lightin kaksintaistelussa käy. L:n komennuksessa on muun muassa pieni muutamasta ensiluokan poliisista koostuva ydinjoukko, jonka rivistöissä tavattavat henkilöhahmot edustavat tasaisesti usean eri persoonallisuustyypin stereotypioita: Touta Matsuda on nuorena vasta-alkajana joukon naiivein ja avuttomin, lyhytpinnainen Shuichi Aizawa on sitä vastoin huomattavasti kokeneempi ja realistisempi luonteeltaan, jykevärakenteinen ja kiitettävän tuppisuinen Kanzo Mogi on ryhmän kävelevä kone hoitaen tehokkaasti tehtävän kuin tehtävän ja vielä viimeiseksi itse Light Yagamin isä Soichiro Yagami, joka on arvojärjestyksessä heti L:stä seuraava toimien L:n rinnalla muiden henkisenä johtajana.

Death Noten päähahmojen sukupuolijakauma ja -roolit osoittavat, että sarjassa on havaittavissa pienimuotoista patriarkaalisuutta. Harmittavan usein naishahmojen osuus tapahtumien kulussa on lähinnä korostaa miespuolisten henkilöiden ylivertaisuutta. Esimerkiksi Yagamin perheessä Lightin pikkusisko Sayu on joka välissä pyytämässä apua isoveljeltään milloin missäkin asiassa, muistaen kiltisti aina ihmetellä ääneen tämän mahtavuutta. Äiti Sachiko Yagami puolestaan on ikääntyvän ihannenaisen ruumiillistuma; täysin kotitöihin sekä miehensä ja muun perheensä tarpeista huolehtimiseen sidottu nöyrä palvelijatar. Hieman myöhemmin kuvioihin ilmaantuva Misa Amane on yksinomaan Lightin varauksettomaan palvomiseen keskittynyt statisti, jonka verrattain pienet älynlahjat sinetöivät hänen paikkansa Lightista kaikin tavoin riippuvaisena henkilöhahmona. Myös muut Lightilla sarjan aikana kierroksessa olevat naiset edustavat tätä samaa lajityyppiä. Tämä tietystikin on edesauttanut tuomaan omanlaistaan ulottuvuutta Lightin kiistattomaan ylimielisyyteen, eikä täten ole lainkaan tavatonta löytää sankariamme pyörittelemästä hiljaa mielessään kaikenlaisia sovinistisia ajatelmia. Kovinkaan negatiivista vaikutusta lukijakuntaan ei tällä piirteellä kuitenkaan ole näyttänyt olevan, sillä esimerkiksi IRC-Gallerian Death Note - aiheisten yhteisöjen sukupuolijakaumaa tarkastelemalla voidaan havaita tyttöjen ottaneen sarjan jopa selvästi poikia suuremmassa määrin omakseen.

Vaikka Death Noten hahmot ovatkin onnistuneita joko sarjan lajityypin peruspersoonina tai jopa huomattavasti omaperäisempinäkin luomuksina on päivänselvää, etteivät ne erottuisi juuri edukseen ilman vahvaa ja kantavaa tarinaa. Näin siis päästäänkin Death Noten viehätyksen keskeisimpään olemukseen eli juoneen ja koko tarinakonseptiin, joka on sanalla sanoen vähintäänkin kihelmöivä.

Heti alusta alkaen Death Note haastaa lukijan kyseenalaistamaan ja tarkastelemaan omia moraalikäsityksiään ja maailmankatsomustaan. Tapahtumat kerrotaan suurimmalta osin päähenkilö Light Yagamin näkökulmasta, joka näin ollen on sekä oletusarvoisesti että hahmon itsensä mielestä tarinan sankari, niin kutsuttu "hyvis". Tätä tukee erityisesti myös se seikka, että kuten niin monet muutkin sankarit ja hyvyyden edustajat lukemattomissa muissa tarinoissa, pyrkii Light määrätietoisesti ja aktiivisesti pelastamaan maailman.

Vaan hänpä tekeekin sen murhaamalla itse valtavan määrän muita ihmisiä, olkoonkin niin, että he ovat rikollisia. Sillä toisten ihmisten tappaminenhan on aina väärin, eikö niin? Niinpä...

Selvittyään muistivihon yliluonnollisten voimien aiheuttamasta alkujärkytyksestä Light päättää hyvin pian ryhtyä käyttämään noita voimia hyvään tarkoitukseen. Omatessaan voimakkaita ja kunniallisia käsityksiä etiikasta hän ymmärtää, että tappaminen yksinkertaisesti on väärin. Niinpä hän ryhtyykin hakemaan oikeutusta toimilleen monien keksimiensä perustelujen kautta. Niistä ensimmäinen, johon varmasti myös hyvin monet muut ihmiset ympäri maailmaa voivat ainakin jossain määrin yhtyä, on modernissa yhteiskunnassa vallitseva kaaos ja järjestyksen puute. Koska Lightin mielestä asialle olisi ehdottomasti tehtävä edes jotain, saatuaan haltuunsa helppokäyttöisen ja kiistattoman tehokkaan välineen ryhtyä kitkemään näitä vääristymiä hän kokee suorastaan velvollisuudekseen ottaa tämä itselleen tarjottu suunnannäyttäjän rooli. Sitä paitsi hänhän surmaa vain rikollisia, jotka muutenkin ansaitsisivat kuolemanrangaistuksen; miksipä siis viivyttää heidän tuomiotaan ja antaa kaikkien ihmisten kärsiä pelosta ja ahdistuksesta vain muutaman häiriötekijän tähden. Kaiken kukkuraksi asiaa pikaisesti pohdittuaan Light päätyy siihen johtopäätökseen, että hän yksinään on ylipäätään edes kykenevä käyttämään muistivihkoa oikealla tavalla. Muut ihmisethän ovat läpeensä itsekkäitä, tyhmiä, yksinkertaisia ja aivan liian vastuuttomia voidakseen moista taakkaa kantaa. Mutta ei Light. Hän on sisukas, päättäväinen, teräväjärkinen ja viisas, ja hän on sitoutunut itsekeskeisten tavoitteiden sijaan toimimaan muistivihon avulla kaikkien yhteiseksi eduksi. Viimeksi mainittua korostaa entisestään se, että Light torjuu Ryukin kehut hänestä oikein hyvänä kuolemanjumalana sanomalla, että hän on nimenomaan ihminen, joka toimii toisten ihmisten hyväksi. Tokihan hän siis on tehtävään paras ellei peräti ainoa vaihtoehto.

Tällaisin miettein ja vakuutteluin Light viettelee sekä itseään että lukijaa omalle puolelleen.

Lightin pahin ja oikeastaan ainoa varteenotettava vastustaja on L. Eksentrisestä ulosannistaan huolimatta hän edustaa Death Notessa esitetyistä moraalilinjauksista sitä huomattavasti tavallisempaa ja yleisesti yhteiskunnassa hyväksyttyä koulukuntaa. Toisin sanoen hän jahtaa Lightia ja Kiraa siitä kylmän yksinkertaisesta syystä, että tappaminen nyt kerta kaikkiaan vain on väärin, olivat uhreina sitten kaikkein paatuneimmat rikolliset tai viattomimmat lapset. Lightin lukuisiin ja jopa vakuuttaviin perusteluihin sekä palavan intohimoiseen vakaumukseen verrattuna L tuntuu välillä suorastaan kylmän ammattimaiselta ja kuivalta, sillä Lightin moninaisten syiden sijaan hän taistelee todella vain, koska yleisten normien mukaisesti pitää tappamista kaikissa tapauksissa rangaistavana tekona ja sillä selvä. Tästä huolimatta, tai juuri sen takia, on L tutun turvallisen arvomaailmansa ja kiinnostavien poikkeuksellisten piirteidensä vuoksi saanut paljon suosiota osakseen.

Nämä kaksi Death Noten päätoimijaa tuovat motiiveillaan ja päämäärillään erinomaisesti esille sarjan viestittämän moraalisen kädenväännön; Light ja L ovat kumpikin vahvoja persoonia voimakkaine mielipiteineen ja vakaumuksineen, ja kummatkin heistä uskovat lujasti ennen kaikkea oikeuteen ja omaan tajuunsa siitä. Perimmäinen ristiriita syntyykin, kun yhteisestä oikeudenihannoinnista huolimatta he kummatkin uskovat siihen niin täysin omalla tavallaan. Kun peliasetelma on esitelty, jää lukijan tehtäväksi valita oma puolensa ja kantansa asiaan. Tästä lähtevät liikkeelle myös ne itse kunkin omat henkilökohtaiset pohdinnat aiheesta, joita Death Note on niin tehokkaasti lukijoidensa keskuudessa indusoinut ja josta se on ansaittua kiitosta saanut.

Vaikka sarja pidättäytyykin suurimmilta osin vastaamasta esittämiinsä kysymyksiin, on rivien välistä luettavissa tekijöiden viestin maailmanpatannuksen osalta kallistuvan loppuviimeksi rauhanomaisien keinojen puoleen. Tämä on havaittavissa yhdessä Death Noten teemoista, jokä käsittelee sanalla sanoen valtaa ja sitä, kuinka sen liiallinen määrä voi kerta kaikkiaan myrkyttää vahvimmankin ihmismielen. Kun Light saa yliluonnollisen muistivihon haltuunsa ja varmentaa sen aitouden, on hänen ensireaktionsa kenen tahansa tavoin lähes paniikinomainen kauhu. Kuitenkin vahva määrätietoisuus ja käsitys siitä, kuknka asiat olisi hoidettava ajaa hänet pian ottamaan oikeuden häikäilemättä omiin käsiinsä. Aluksi kaikki vaikuttaakin sujuvan hienosti, ja monet siviilien keskuudessa omaksuvat Lightin rikollisia rankaisevana vapahtajana, aivan kuten hän halusi. Ei kuitenkaan ehdi kulua paljoakaan aikaa, kun Light päättää menestyksen siivittämänä tiukentaa otettaan entisestään. Näin ollen oikeudenmukaisuuden viikate ei niitäkään enää vain rikollisia, vaan Lightin oikeutta vastaan taistelevat syyttömät poliisitkin joutuvat armotta hänen tuomiovaltansa alle. Äkkiä Light huomaa saaneensa takaa-ajajia myös tavallisten poliisivoimien ulkopuolelta, eikä moinen julkeus voi hänen silmissään jäädä rankaisematta. Nimi paperiin vain. Lopulta kynä tuntuu karkaavan Lightin käsistä lopullisesti, ja hän käyttelee muistivihon valtaa ja lähiomaisiaan hyväksi miten ikinä tahtoo, alkuperäinen päämäärä hautautuneena vielä suuremman ja mahtavamman tavoitteen alle: nousta kaikkien muiden yläpuolelle ja hallita koko maailmaa Jumalana. Näin Lightista itsestään lopulta tuli niin kovasti halveksimansa rikollinen, pyyteettömyyden perikuva muuttui itsekkyyden ruumiillistumaksi.
Ajatuksia herättävien moraalikysymysten lisäksi Death Noten tarina loistaa myös muilla osa-alueilla. Vaikka sarjan lähtökohta jo itsessään kuolemanjumalineen, tappavine muistivihkoineen ja sen avulla maailmanvaltaa havittelevine päähenkilöineen on erittäin mielenkiintoinen ja tiettyjä ennakko-odotuksia muodostava, ei Death Note tyydy vain löyhästi lunastamaan näita odotuksia. Sen sijaan käsikirjoittaja Tsugumi Ohba tarjoaa sarjan koko kahdentoista kirjan pituutensa aikana sylen täydeltä toinen toistaan kimurantempeja ja hätkähdyttävämpiä juonikuvioita, jotka kekseliäisyydessään kietovat pauloihinsa niin älyllisestä pikkupurtavasta nauttivat kuin liiallisuuksiin menevää näpertelyä karsastavatkin. Vaikka näyttävimmät paukut tuntuvatkin riittävän toden teolla lähinnä sarjan ensimmäiselle puoliskolle, ei takki tyhjene kokonaan missään vaiheessa ja Death Note säilyttää viehätysvoimansa aina viimeisille sivuille saakka.

Paikallaan junnaamisesta ei sarjan tarinaa voi ainakaan alussa syyttää. Nimittäin kun perusidea, johon kuuluvat kuoleman jumalat eli shinigamit, näiden hallussa olevat tappavat muistivihot, yhtä tällaista vihkoa maailmanvalloitukseen käyttävä päähenkilö Light ja hänen nappaamisensa nimiin vannova L, on alustavasti esitelty, polkaistaan pääjuonen muodostava L:n ja Ligthin välinen metsästysjahti käyntiin. Tästä piiloleikistä ja älyllisten siirtojen vuorottelusta muodostuukin Death Noten tarinan pohjimmainen runko, joka henkilöhahmojen vaihtelusta huolimatta säilyy suurin piirtein muuttumattomana koko sarjan elinkaaren ajan.

Vaikka äkkiseltään moinen hissukseen ja matalalla profiililla käytävä älyjen kamppailu saattaakin monista kuulostaa tylsähköltä, on Death Note onnistunut tällä osastolla erinomaisesti. Asioita ei todella vatvota liikaa, vaan perusasioiden läpikäynnin jälkeen estradi luovutetaan kokonaan herroille Light ja L. Ensikohtaamisella suorassa televisiolähetyksessä L tekee pätevyytensä tiettäväksi nöyryyttämällä pahaa-aavistamatonta Lightia mennen tullen. Kun hän on selkein ja loogisin johtopäätöksin osoittanut sekä Kirana toimivan Lightin siihen asti kyseenalaisen olemassaolon, kyvyn tappaa ilman suoraa kontaktia että tämän olinpaikan, alkaa juoni edetä ripeään tahtiin L.n sulavasti kulkevien tutkimuksien mukana. Tästä eteenpäin lukijoita viihdytetään kerta toisensa jälkeen Lightin ja L.n vuorottelevilla neronleimauksilla toistensa pään menoksi ja oman selustansa turvaamiseksi. Parhaimmillaan heidän mieltensä kaavailemat loistosuunnitelmat muistuttavat monimutkaisuudessaan näytännönomaisia sirkustemppuja, jotka jättävät katsojansa haukkomaan henkeään. Minkään ei silti anneta mennä yli ymmärryksen, vaan käsikirjoittaja Tsugumi Ohba on tarkasti pitänyt huolen, että kiemurat tehdään lukijalle selväksi viimeistä piirtoa myöten runsaiden selityksien kautta.

Tästä perinpohjaisesta asioiden selonteosta muodostuukin yksi sarjan raskaista ja huomattavista riippakivistä. Vaikka vaatimus lukijan ajatuksen mukanaolosta onkin sinänsä ihan hyvä piirre sarjalle kuin sarjalle, käy Death Noten hienouksien ylenpalttisen läpikäynnin seuraaminen ajoittain suorastaan tukalaksi pakkopullaksi. Toisinaan sivut ja puhekuplat on ahdettu ääriään myöten täyteen joko jaarittelevaa dialogia tai hahmojen ajatuksenjuoksua, mikä tekee lukemisesta välillä takkuista ja uuvuttavaa. Sarjakuvakirjojen yhteydessä käytetty käsite graafinen romaani muistuu yllättäen mieleen, kun jotkin sarjan osat todella sisältävät tekstiä melkeinpä pienoisromaanin verran. Varsinkin nopeaan selailuun mieltyneet lukijat tulevat saamaan harmaita hiuksia, kun kärryillä pysyäkseen on todella kahlattava koko teos läpi hyppäämättä sanaakaan yli. Kärsivällisyys kuitenkin jälleen palkitaan, ja malttinsa säilyttämällä pääsee nauttimaan haastavasta mutta täysin ymmärrettävästä salapoliisitarinasta.

Kaikkien Death Noten sisältämien synkkien moraalipohdiskelujen ja silmittömän, joskin väkivallattoman ja verettömän, massamurhaamisen jälkeen lukijan on ilo huomata, että tarinaan on eksynyt mukaan myös ripaus huumoria. Tätä on tuotu sarjaan pääasiassa kahden keinon kautta, joista ensimmäinen on hyvin pienissä määrin esiintyvä ja nuoremmalle kohderyhmälle suunnattu kevyt romanttinen ihmissuhdekoheltaminen. Huipussaan tämä on hieman ennen sarjan keskivaihetta, jolloin Light on lyönyt hynttyyt yhteen L:n kanssa Kiran nappaamiseksi ja hänen pintapuolinen suhteensa Misa Amaneen on vakiintunut. Koomisia tilanteita syntyy, kun impulsiivinen Misa aika ajoin kyllästyy poikaystävänsä kiinnostuksen suuntautumiseen kohti rikostutkimuksia. Koska hänen läsnäolonsa Kiraa jahtaavien etsivien keskuudessa on eräästä nimeltä mainitsemattomasta syystä johtuen välttämätöntä, tuppautuu hän aina välillä työntämään lusikkansa soppaan joskus huvittavinkin seurauksin.

Toinen, allekirjoittaneen mielestä ehkäpä jonkin verran mielenkiintoisempi huumorin lähde Death Notessa, on shinigami Ryukin ja Lightin välisestä suhteesta kumpuava kekseliäs sanaharkka. Kuten aiemmin jo sanoin, kumpikaan heistä eri juuri toisen suuntaan kumartele eikä sanojaan sievistele. Siinä missä Ryuk avoimen vahingoniloisesti nauraa Lightin ajoittaiselle ahdingolle ja omaa taipumuksia tahallisesti ärsyttää tätä jokaisessa mahdollisessa tilanteessa, on Lightkin vapaa sanomaan sanottavansa suoraan ja näykkimään hienokseltaan yksinkertaisen shinigamin heikkoja kohtia miten tahtoo. Tämä keskinäinen ja ilkikurinen eripura kirvoittaa riittävän määrän kaksikon välille suoranaista kettuilua, joka ilmentyessään jaksaa huvittaa mutta joka ei kuitenkaan nouse esille liian usein, vaan säilyy virkistävänä lisämausteena

Useiden juoneen ja tarinakonseptiin liittyvien hienouksien päätteeksi on Death Notessa sokerina pohjalla erinomainen piirrosjälki. Vaikka sarjassa ei liiemmin laajoilla ja henkeäsalpaavilla taustapiirroksilla juhlitakaan, on Takeshi Obatan taiteella silti omat taidokkaat avunsa ja persoonalliset vivahteensa. Erityisesti niin ihmishahmojen kuin shinigamienkin suunnittelussa näkyy taiteilijan jo esimerkiksi Hikaru no Gosta tuttu selkeä ja miellyttävä piirtojälki, johon kuuluu monivivahteisuudessaan sekä tiettyä realistisuutta että japanilaiselle sarjakuvalle ominaista söpöyttä. On myös hienoa nähdä, kuinka tarinan maailman ajan kuluminen on tarkasti otettu huomioon hahmoja piirrettäessä. Esimerkiksi Light Yagamin hahmossa nähdään dramaattisia muutoksia niin henkisesti kuin fyysisestikin niiden noin kuuden vuoden aikana, jotka sarjan aikajana käsittää, kun lapsenomaiset pyöreät ja viattomat kasvojenpiirteet kovenevat ja terävöityvät vuosien ja kokemuksien hankaamina. Onnistuneiden hahmosuunnittelujen lisäksi myös miljöön kuvailu on rikasta, ja taidokkaasti tehdyt kuvat suurkaupunkien kaduilta edistävät sarjan modernin nykyaikaisuuden tuntua.

Tsugumi Ohban ja Takeshi Obatan Death Note on kaiken kaikkiaan erittäin onnistunut sarjakuva. Sen voimakkaasti mutta saarnaamatta nostattamat ja astetta syvemmät kysymykset etiikasta ja oikeudenmukaisuudesta pitävät huolen, ettei sarja jää noteeraamatta myös normaalia vakavammista japanilaisista hengentuotteista kiinnostuneiden keskuudessa. Samalla kuitenkin mielikuvitukselliset yliluonnolliset aspektit, nuoret henkilöhahmot, kaupunkimiljöö ja tarinan kevyemmät elementit pitävät Death Noten selvästi myös suuremmille massoille sopivan viihteen puolella. Näin ollen Death Note on kokonaisuudessaan mestarillinen tuotos, jonka uskaltaisin väittää muutamista soraäänistä huolimatta kuuluvan 2000-luvun puolelta japanilaista sarjakuvaa harrastavan henkilön yleissivistykseen.

- Ossi Kumpula

---

Death Note

Taide: Takeshi Obata
Tarina: Tsugumi Ohba
Julkaisija Japanissa: Shueisha
Julkaisija Yhdysvalloissa: Viz Media
Pituus: 12 osaa

Aiheesta muualla:
Anime News Network
Wikipedia

2008-03-01T20:35:00.086+02:00

Claymore - Kaunottaria ja hirviöitä

Norihiro Yagin luoma Claymoreksi ristitty sarjakuvasaaga sijoittuu keskiaikaiseen maailmaan, jonka yhtenä suurimpana vitsauksena ovat yomaksi kutsutut hirviöt. Nämä otukset muistuttavat pääpiirteiltään karkeasti ihmistä, mutta omaavat huomattavasti suuremmat fyysiset voimat ja koon, sekä petomaiset hampaat ja kynnet. Koska nämä demonit käyttävät merkittävimpänä ravinnonlähteenään tavallisten ihmisten sisälmyksiä, ovat kylien ja kaupunkien asukkaat kaikkialla kasvaneet elämään jatkuvan pelon ja ahdistuksen vallassa. Ihmisten mielissä kytevää hysteriaa ei helpota lainkaan se, että yomat pystyvät naamioitumaan tavallisiksi ihmisiksi aina tunteiden ja käytöstapojen täydelliseen omaksumiseen saakka yksinkertaisesti lisäämällä ruokalistalleen sisuskalujen lisäksi uhrinsa aivot. Vuosisatojen ajan olivat ihmiset täysin voimattomia ravintoketjun huipulla olevia yomia vastaan, kunnes hävityksen keskelle ilmaantui mysteerinen Organisaatioksi kutsuttu järjestö. Kukaan ei tiennyt, mistä tämä hämäräperäinen järjestö oli saanut alkunsa. Epätietoisuus kuitenkin antoi pian sijaa ihmetykselle, sillä tämä mysteerinen Organisaatio oli kehittänyt viimeinkin keinon taistella ihmiskuntaa vainoavia hirviöitä vastaan. Kyseinen keino oli täysin uudenlaisten sotureiden kasvattaminen, joita koulutettiin tehtäviinsä pienestä lapsesta lähtien. Mutta kaikkein voimakkaimmin nämä soturit erottaa tavallisista miekkamiehistä se, että heidän kehoihinsa on äärimmäisen tuskallisten leikkausten avulla istutettu yomien lihaa ja verta. Tämän ansiosta he ovat kykeneviä varsin normaalista ulkomuodostaan huolimatta valtaviin nopeuksiin ja poikkeuksellisiin voimiin. Erikoisuutta lisää se, että toistaiseksi tuntemattomasta syystä tällainen risteyttäminen on onnistunut vain naisten kohdalla, miespuolisten yksilöiden kuollessa hyvin pian leikkausoperaation jälkeen ja osoittautuen siten epäonnistuneiksi kokeiluiksi. Tavaramerkkinään ja aseenaan nämä naissoturit kantavat valtavaa Claymore-miekkaa, jonka mukaan heidät ja heidän takanaan seisova Organisaatio on tavallisen kansan keskuudessa nimetty. Epäinhimillisten voimien ja nopeuden sekä suuren miekan lisäksi heidät voi tunnistaa siirtymäleikkauksen sivutuotteena syntyneistä ulkonäöllisistä poikkeavuuksista, joihin kuuluvat muun muassa vaaleat hiukset ja hopeanväriset silmät. Vaikka nämä Claymoret suojelevatkin tavallisia ihmisiä yomilta, joskin vain ja ainoastaan hyvin suurta Organisaatiolle menevää rahallista palkkiota vastaan, ja ovat ainoita ylipäätään kykeneviä tekemään niin, tuntevat ihmiset voimakasta epäluuloa ja jopa vihaa heitä kohtaan johtuen siitä, että Claymoret ovat itsekin puoliksi yomia kantaessaan kehoissaan näiden hirviöiden kudosta. Tästä johtuen on Claymoreja alettu kutsua myös hopeasilmäisiksi paholaisiksi.

Claymoren tarina alkaa siitä, kun eräs Organisaatiota palveleva Claymore nimeltään Clare saa hoidettavakseen tavanomaisen tehtävän hankkiutua eroon erästä kylää vaivaavasta yomasta. Hirviö osoittautuu pojan nimeltä Raki, jonka vanhemmat samainen yoma on aiemmin surmannut, naamioituneeksi isoveljeksi. Sen suuremmitta vaivoitta Clare teurastaa yoman ja jatkaa matkaansa kohti seuraavaa kylää. Raki, nyt täysin vailla minkäänlaista perhettä ja turvaa, päättää seurata hänen jäljessään. Erinäisten vaiheiden jälkeen nämä kaksi kohtaavat toisensa jälleen ja yhdessä jatkavat taivalta, jota viitoittavat lukuisat vastoinkäymiset, kiperät tilanteet, sekä ajoittaiset toivonpilkahdukset.

Norihiro Yagi osaa hyödyntää dramaattista kuvakerrontaa sopivissa kohdissa. Tässä päähenkilömme Clare esittäytyy.

Fantasiamaailmaan sijoittuva tarina, jossa ihmisiä silpovat örkit temmeltävät valtoimenaan. Intensiivisiä taisteluita, joiden aikana näitä hirvityksiä pannaan poikki ja pinoon isoilla aseilla. Päälle päätteeksi näitä kuoleman instrumentteja on laitettu heiluttelemaan joukko tiukkoihin vetimiin sonnustautuneita upeannäköisiä naishahmoja. Tervetuloa siis jälleen uuden Shonen Jump - nimikkeen pariin, toisin sanoen. Tällaisia ratoja pitkin kulkevat varmasti monen Claymoreen ensikertaa tutustuvan ajatukset ja syystäkin, sillä juuri varsin perinteistä varttuvien nuorten miesten päiväunimangaa moiset piirteet usein povaavat. Mitä edemmäs juoni kuitenkin etenee, sitä selvemmin lukijalle alkaa pikkuhiljaa valjeta, ettei kyseessä ehkä olekaan vain yksi uusi poikien liukuhihnamanga sieltä geneerisimmästä päästä. Nimittäin kaiken edellä mainitun lisäksi, jota sarja siis todella toimittaa runsain mitoin ja kiitettävästi toteutettuna, Claymore tarjoilee laajan kaartin mielenkiintoisia ja potentiaalisia henkilöhahmoja, heidän välisiään ihmissuhteita ja niiden kautta tapahtuvaa hahmokehitystä sekä täysin kelvollista draamaa, persoonallista ja erinomaista piirrosjälkeä, kuten myös tietysti ihan oikeaa ja jopa kiinnostavaa tarinaa.

Vaikka Claymoren ensimetrit käydäänkin vain parin kaikkein keskeisimmän pelaajan seurassa, marssittaa sarja vanhetessaan esille itse asiassa huomattavankin määrän erilaisia henkilöhahmoja. Jo yksistään Claymoreksi kutsuttuja sotilaita on olemassa 47 kappaletta, joista vähintäänkin tusinaan luodaan sarjan aikana syvempi katsaus, kuin vain pelkän nimen ja ulkonäön esitteleminen. Tosin Rakia lukuun ottamatta hahmokaarti koostuukin sitten milteipä yksinomaan näistä naishenkilöistä, tapahtumien keskittyessä suurelta osin heidän edesottamuksiinsa taistelukentillä ja niiden takana. Tämä ei kuitenkaan loppujen lopuksi haittaa, sillä Norihiro Yagi virittää hahmojen välille sellaisia ihmissuhteiden verkkoja, ettei tavallisten ihmisten puute juuri häiritse. Vaikka useimmat Claymoret kuvataankin aluksi vain kylmäsydämisinä tappajina, alkaa jokaisesta varsin pian paljastua yksilöllisiä persoonallisuuden piirteitä, joiden kautta monista heistä kuoriutuu oikeasti koskettava ja muistettava hahmo.

Tavanomaisten siloposkisten kaunotarten lisäksi Claymoreen mahtuu myös teräväpiirteisempiä ja uhkaavamman näköisiä miekkailijoita.

Otetaanpa esimerkiksi vaikka pääparivaljakkomme Clare ja Raki. Clare osoittautuu aluksi edellä mainitunkaltaiseksi tunteettomaksi ammattinsa sitoutuneeksi teurastajaksi, mutta lyöttäytyessään yhteen Rakin kanssa alkaa hänestä hyvin pian kohota esille ilmeisen syvälle haudattuja aidon välittämisen ja inhimillisten tunteiden merkkejä. Raki puolestaan on aivan alusta alkaen selvästi sydämensä ja tunteidensa varassa toimiva henkilö, joka ei kavahda esittää tunteitaan ja mielipiteitään julkisesti ja ääneen. Menetettyään viimeisetkin jäljellä olevat rippeet perheestään hän ottaa välittömästi Claren johtotähdekseen, eikä luovu häntä kohtaan tuntemastaan vakaumuksesta sitten millään. Raki on erinomainen henkilöhahmo, sillä hänellä on kunnioitettavan luja tahto ja määrätietoisuus toimia lähimmäistensä hyväksi. Kuitenkaan häntä ei olla alistettu perinteisen miessankarin rooliin, sillä fyysisten ja elämänkokemuksen puutteesta johtuvan henkisten valmiuksien vajavuuden vuoksi hänellä on vielä pitkä tie kuljettavanaan. Tällä tavoin hän luo erinomaiset puitteet mitä otollisemmalle hahmokehitykselle: perustiedot ja taidot sekä tahto löytyvät, mutta ne eivät missään nimessä ole huipussaan, jolloin hänen on aktiivisesti ponnisteltava saavuttaakseen päämääränsä. Eikä tämä päämäärä ole sen enempää tai vähempää, kuin Claren suojeleminen ja vierellä pysyminen.

Voimakkaat tunnekuohahdukset ovat sarjassa tavallisia, eikä taiteilija kavahda esittää niittä suoraan ja peittelemättä.

Kun alun lähinnä päähenkilöiden esittelemiseen käytetty vaihe on ohitettu, alkaa uusia tuttavuuksia ilmaantua tasaisen ripeään tahtiin. Ilokseen lukija saa pian huomata, että laajaa Claymoreiden kirjoa vastaa yhtäläinen määrä erilaisia persoonallisuuksia. Miekkanaisten joukosta löytyy niin tulisieluisia ja suorasukaisia kuumakalleja kuin kylmäkiskoisia ja kiistatonta auktoriteettia huokuvia johtajia. Kuitenkaan yksikään heistä ei ole valmiita tiukasti muottiinsa painettuja nukkeja, vaan jokaisella heistä on oma harmaa alueensa, jotka sarjan edetessä saavat osakseen lähempääkin tarkastelua. Monesti olen kuullut, kuinka ihmiset ovat kokeneet Claymoreiden toisistaan erottamisen hankalaksi Norihiro Yagin joidenkin mielestä yksitoikkoisen hahmosuunnittelun vuoksi. Joka tapauksessa esimerkiksi hiustyylien ja juuri vaihtelevien henkiset piirteiden vuoksi ei allekirjoittanut moiseen ongelmaan koskaan törmännyt, joten hahmojen nimet ja kasvot ovat kyllä tottumattomimmillekin lukijoille varmasti opittavissa.

Osaisitko sinä tunnistaa nämä hahmot? Vasemmalta oikealle (suluissa järjestysluvut): Clare (47), Deneve (15), Helen (22) ja Miria (6).

Yomia ja muita hirviöitä vastaan taistelevien Claymoreiden rinnalla sarja luo katsauksen myös vastapuolen edustajiin. Vaikka itse perusyomat eivät lähinnä hieman vääristyneen tavallisen ihmisen muotoisina paljoakaan omaperäisyydellä juhli, on Norihiro Yagi onneksi vaivautunut sekoittamaan pakkaa myös örkkirintamalla. Näin ollen lukija törmää sarjan aikana itse tavallisia yomia paljon mielikuvituksellisempiin, Heränneiksi kutsuttuihin kammotuksiin. Itse kunkin lukunautinnon säilyttämisen nimissä en sen enempiä viitsi näiden kummajaisten alkuperästä tässä paljastaa, mutta erään sarjan henkilöhahmon omin sanoin: "Ne ovat vain hieman toisenlaisia yomia." Hieman on tässä tapauksessa hyvin sarkastisen vähättelevä ilmaisu, sillä Heränneet tarjoavat normaalia yomaa sekä ulkonäöltään että ominaisuuksiltaan huomattavasti enemmän silmille kauhisteltavaa. Paitsi kaikessa hirvittävyydessään muiden sarjan hahmojen vapisuttaminen on Yagi taitavasti punonut Heränneiden ja Claymoret luoneen Organisaation välille syvemmän ja epäilyttävän yhteyden, mikä lisää heidän mielenkiintoisuuttaan entisestään selvästi.

Näennäisestä rikkaudestaan huolimatta täydellinen Claymoren hahmokaarti ei kuitenkaan ole, sillä naisvaltaisuudessaan se jättää huomiotta kauniimpaa sukupuolta edustavat, mahdollisesti mieskauneutta arvostavat lukijat. Koska Raki mitä todennäköisimmin ei kovinkaan monelle heistä ulkoiselta olemukseltaan ihailun kohdetta tarjoa, suo heille silmänruokaa lähes yksinoikeudella ainoastaan vasta paljon myöhemmissä osissa mukaan astuva Isley.

Claymoren hirviökavalkadi on laaja, ja sen näyttävyyteen on selvästi panostettu.

Moninaisille hahmoille oikeutta tekee myös se maailma ja miljöö, johon heidät on asetettu. Sarjan keskiaikaisuus ei ole pelkästään päälle liimattu muka-siisti tehokeino, jolla on pyritty oikeuttamaan hienojen miekkojen käyttö tavallisten pyssyjen sijasta, vaan Norihiro Yagi on oikeasti paneutunut asiaan kunnioitettavalla huolella. Niinpä sarjakuvan sivuilta on tunnistettavissa useita entisistä ajoista muistuttavia elementtejä. Välillä seikkaillaan suurissa pyhimyskaupungeissa, jonka lait on Kirkko sanellut aina kansalaisten öistä ulkonaliikkumiskieltoa myöten. Toisinaan taas tapahtumien kulut vievät pienempiin kyliin, joissa kotieläimet, kuten kanat ja vuohet, käyskentelevät ihmisten seassa kivetyillä kaduilla. Tyyriiden hotellien sijasta matkailijat viettävät yönsä enemmän tai vähemmän vaatimattomissa majataloissa. Välillä tällaisten kylien ja kaupunkien kuvaaminen on niin vakuuttavaa, että lukija voi suorastaan kuulla kavioiden kopseen ja rattaiden kalskeen katuja vasten. Ihmiset käyttävät ajanmukaisia vaatteita, elävät varsin rauhallista elämää ja silloin tällöin joutuvat yomien lisäksi kärsimään ympäröivillä alueilla lymyävien maantierosvojen tuhoisista hyökkäyksistä. Nykypäivän saasteista, teknologiasta, tai jättimäisten betonikaupunkien hälinästä ei näy jälkeäkään. Sen sijaan jylhät ja upeat kanjonit ja vuoristot, rehevät kukkulat ja tasangot, sekä metsäiset järvimaisemat seuraavat toinen toistaan.

Yagin tarjoilemia luontomaisemia ihastellessa silmä lepää. Voisi myös kuvitella, että juuri tällaisten kuvien äärellä esimerkiksi suomalaislukijat tuntevat olonsa erityisen kotoisaksi.

Myös muilta osin Norihiro Yagin piirrostyyli on kiitettävällä tasolla. Käsiteltynä ovat jo kauniit maisemat ja tyylikkäät hirviöt, joten vielä voisi antaa hieman tunnustusta Claymoreiden hahmosuunnittelusta, sekä eritoten heidän käyttämistään puvuista. Erittäin tiukkojen vaatekappaleiden paljastavuuden kuolaaminen sikseen, naishahmojen univormuissa on oikeasti ideaa. Vaikka ihonmyötäisten asusteiden käyttö miespuolisen yleisön mielenkiinnon lisäämiseksi onkin ilmeistä, säilyttävät yksinkertaiset ja kevyennäköiset puvut silti uskottavuutensa sotisopina. Pitkähihaisen paidan ja housujen ohella vaatetus koostuu metallisista ja korkeista saappaista, tukevista olkapää- ja rannesuojuksista, lyhyestä hartiaviitasta ja vielä lanteilla riippuvasta repaleisesta hameentapaisesta. Kokonaisuus on samalla sekä naisellisen kaunis että miehekkään voimakas, jolloin hyväksyvä nyökyttely on enemmän kuin paikallaan.

Norihiro Yagilta löytyy myös selvästi silmää teatraalisuudelle, ja nimen omaan laadukkaalle sellaiselle. Erilaisia tekniikoita käyttäen on Yagi luonut kohtaukselle kuin kohtaukselle omanlaisensa tunnelman, mikä puolestaan lisää entistä enemmän kuvien mukaansatempaavuutta. Tavatessamme Claren ensikertaa on hänet kuvattu seisomassa yksinään valoisalla hiekkatiellä, tuulessa liehuvat hiukset ja viitta kätkien hänen hahmonsa suurimmaksi osaksi varjoihin. Seuraavassa hetkessä lukija saa nähtäväkseen lähikuvan siroista mutta tuimaa ilmettä kantavista kasvoista, joiden silmien pistävä katse tuntuu porautuvan läpitunkevalta paperin pinnasta käsin. Samankaltaista dramaattisuutta on saavutettu esimerkiksi silloin, kun henkilöhahmoja on piirretty seisomaan kaupunkien sisäänkäyntien kohdalle, takanaan laskeva aurinko heittäen sekä hahmon että muurien varjoja kuvan edustalle. Iloa kuvataan sädehtivin ilmein ja aurinkoisin katsein, kun taas raivon partaalle ajautuessaan on hahmojen silmistä luettavissa milloin lähes sokeaa vihaa, milloin taas roihuavia liekkejä. Viimeksi mainittuja efektejä on vahvistettu soveltamalla vertauskuvaa "suuttumuksesta mustana", eli vihan sumentamina hetkinä henkilöiden koko muu profiili on kätketty erittäin tummin varjostuksin. Edellisten tapausten lisäksi on voimakasta varjostusta käytetty myös esimerkiksi sellaisissa kohtauksissa, joiden tarkoitus on kerta kaikkiaan pysäyttää lukija. Kun esimerkiksi pitkä kaksintaistelu saavuttaa viimein päätöksensä voitokkaan osapuolen sivaltaessa kuoliniskunsa, on koko kuva puhtaan valkoista taustaa lukuun ottamatta piirretty hyvin tummin kynänvedoin. Tästä seuraa kaikkien ääriviivojen terävä korostuminen kaiken muun jäädessä varjoon, jolloin syntyy todellinen pysähtyneisyyden tunne. Loisteliasta.

Jotkin kohtaukset on onnistuttu toteuttamaan henkeäsalpaavalla tyylillä.

Mutta. Kuten niin moni muu asia, on Claymoren piirrosjälkikin kaukana täydellisestä. Jotkin tehokeinot, kuten Claymoreiden äärimmäisen nopeuden kuvaaminen siten, että tietyissä tilanteissa miekkojen liikkeet jätetään tyystin piirtämättä, ovat liian useaan kertaan käytössä ja alkavat niin ollen herättää suoranaista närkästystä. Toisinaan taas lukijalla voi olla hankaluuksia saada piirroksista selvää, miten ja mihin suuntaan jonkin liikkeen oli ylipäätään tarkoitus mennä, jolloin jälki on suorastaan kömpelöä. Paikoitellen myös Yagin ihmishahmojen muotoilu laittaa ihmetyttämään, erityisesti päiden osalta. Silloin tällöin niissä on havaittavissa omituista epäsymmetriaa, jolloin tulos on väistämättä varsin luonnottoman näköistä. Tämä ongelma ei kuitenkaan nosta päätään kovinkaan usein, jolloin se on helppo antaa anteeksi. Kaiken lisäksi piirrosjälki kehittyy sarjan aikana tämän osalta huimasti, ja jo muutaman osan jälkeen hahmoissa on nähtävissä aivan uudenlaista ilmeikkyyttä.

Jotkut saattavat myös katsoa miinukseksi sen, että piirtäjän kynänjälki ei kokonaan vältä japanilaisille sarjakuville ominaista, mielipiteitä jakavaa leimaa. Tällä tarkoitan tietysti suuria silmiä, nykeröneniä ja pieniä suita. Claymoressa tämä piirre on kuitenkin verrattain aavistuksellinen, eikä se missään nimessä lähentele esimerkiksi Arina Tanemuran häikäilemätöntä liioittelua. Täten Norihiro Yagin piirrostyylille voisi oikeastaan antaa pienimuotoisen papukaijamerkin realistisuudestaan. Todenmukaisuutta tukee myös se, että Claymore on graafisesti varsin väkevä; yomia ja muita hirviöitä tahkottaessa veri ja irtonaiset ruumiinosat lentävät suorastaan antaumuksella, eikä harvoin esiintyvää alastomuuttakaan ole mitenkään äärikristillisesti peitelty.

Varsinkin liikkeen kuvaaminen jättää joissakin kohden paljon toivomisen varaan.

Kun kerta piirrosjälki, hahmot ja miljöö ovat näinkin mallikkaasti kohdallaan, toivoisi tietysti enemmän kuin mielellään myös itse tarinan ja juonen täydentävän kokonaisuuden samanlaisella laadulla. Tämän arvostelun luettuaan monet Claymoren ensimmäisiä sivuja selatessaan saattavatkin säikähtää, että lopulta kaiken kehun jälkeen juuri tarinan laaduttomuus on se kompastuskivi, johon sarja lankeaa. Pelko onkin sinänsä aiheellista, sillä Claymoren alussa nähtävä aivan liian perinteinen "hirviö ketoon, ja kohti seuraavaa tehtävää" - kaava on omiaan karkottamaan kaikki toiveet minkäänlaisesta kunnon juonesta jo heti kättelyssä. Claymoren ollessa kieltämättä kauttaaltaan varsin taistelupainotteinen sarjakuva saattaakin useille tämä mielikuva jäädä pysyvästi kummittelemaan, jolloin mahdollisuudet nauttia teoksesta laskevat roimasti. Maltti on kuitenkin jälleen valttia, sillä Claymore paljastaa todelliset kyntensä vähitellen edetessään: aluksi ne tuntuvat varsin pieniltä ja satunnaisilta pistelyiltä, sitten ne terävöityvät vähitellen ja salakavalasti, kunnes lukija huomaa, ettei enää pääsekään niiden otteesta irti. Claymore nimittäin noudattaa tarinan ja juonen suhteen sellaista lineaarisuutta, jota soisi näkyvän useammassakin sarjassa: mitä pidemmälle edetään, sen paremmaksi se muuttuu.

Ne, ketkä antavat Claymorelle mahdollisuuden ja jatkavat sen parissa sinnikkäästi tulevat huomaamaan, että aluksi ehkä mitäänsanomattomaltakin vaikuttavan hirviöiden mättämisen ohella sarjalla on annettavanaan huomattavasti koukeroisempia juonikuvioita. Lukijan huomion ollessa alussa keskittynyt Claymoreiden ja yomien ulkonäköä ja ominaisuuksia esitteleviin, lähinnä näytöstaisteluja muistuttaviin kohtauksiin, alkaa taustalla värjyvä tarinakudelma pala palalta tehdä itseään tiettäväksi. Kun päähenkilöt on saatu esiteltyä ja heidän tarinansa pantua aluille, ottaakin sarja saman tien aimo harppauksen yhä mielenkiintoisempiin suuntiin. Norihiro Yagi aloittaa syventymisen Claymoren tarinaan takaumaosiolla, joka keskittyy Claren menneisyyteen. Tuona aikana puidaan niin hänen henkilökohtaista lapsuuden historiaansa, sen kulkuun keskeisesti vaikuttaneita tekijöitä, kuin lopulta hänen syitään ja motiivejaan tulla Claymoreksi ja liittyä organisaation leipiin. Tällä tavoin luodaan Claren hahmolle aivan toisenlaista syvyyttä ja kosketuspintaa, mikä tekee hänestä kertaheitolla monin verroin kiehtovamman hahmon. Koska kyseinen osio keskittyy useita vuosia Claymoren maailman nykyhetkeä edeltäneeseen aikaan, saadaan siinä sivussa myös reilu annos mielenkiintoista tietoa Organisaation historian tapahtumista. Kun nämä menneisyyden haamut on tuotu lukijan tietoon, hyppää tarina takaisin omalle aikajanalleen. Tästä alkaen Claymoren pääjuoni alkaa ottaa sijaa tarinassa jatkuvasti enenevissä määrin, jolloin se herää lopullisesti eloon.

Runsaasti väkivaltaa sisältävälle sarjalle asiaankuuluvasti punaiset elämännesteet virtaavat Claymoressa varsin estoitta.

Mistä Claymoret ovat lähtöisin, ja millaisia ihmisiä he oikein ovat? Mikä oikein ajaa heitä eteenpäin, ja millainen on heidän henkilökohtainen taustansa? Mitä ovat nämä mystiset yomien ja ihmisten yläpuolella olevat olennot, Heränneet, ja mikä on heidän yhteytensä Organisaatioon? Mistä edellä mainittu järjestö on saanut alkunsa, ja mitkä sen todelliset pyrkimykset lopulta ovatkaan? Kysymysten ja mysteerien lukuisuus puhuu puolestaan, kun hirviöiden mättämisen ohella Yagi osoittaa pitelevänsä käsissään alkuvaikutelmaa huomattavasti monimuotoisemman kertomuksen lankoja. Vaikka kautta linjan jatkuva taistelusta toiseen siirtyminen saattaakin tarjoamastaan näyttävästä toiminnasta huolimatta tuntua jopa rasittavalta, kätkeytyy loputtomien miekkakahakoiden taakse tyystin toisen suuruusluokan kuvioita. Jokainen uusi taistelu on kuin uusi paikoilleen asetettu muoto suurta palapeliä, sillä taistelujen yhteyteen on aina ujutettu joko pienempiä tai suurempia tiedonjyväsiä esille nousseista kysymyksistä. Viihdyttämisen lisäksi huikeat miekkatanssiaiset toimivat ikään kuin välineinä kuljettaa koko tarinakokonaisuutta eteenpäin. Täten Claymoren juoni noudattaa omalla tavallaan selkeätä yleislinjausta: kun taistelut kovenevat, myös panokset kasvavat vääjäämättä.

Oman, hyvin rikkaan mausteensa Claymoren maailmaan tuovat henkilöhahmojen väliset ihmissuhteet. Toisin kuin aluksi saattaisi luulla, Organisaatio ja siihen kuuluvat sotilaat eivät suinkaan muodosta mitään pientä ja sievää tiiviiden ystävyyssuhteiden sisarkuntaa. Järjestön sisäpiireissä on Claymoreiden tunnistamiseksi jokaiselle kehitetty oma henkilökohtainen pieni viivasymbolinsa, joka esiintyy heidän miekoissaan ja puvunkauluksissaan. Tämän lisäksi jokaista Claymorea vastaa jokin tietty järjestysnumero, josta käy ilmi heidän taistelukykyjensä määrä ja laatu. Mitä pienemmän luvun osakseen saa, sitä parempana häntä pidetään. Näistä sijoituksista käydään jatkuvaa ja armottoman kovaa kilpailua, jossa välillä ollaan jopa valmiita surmaamaan oma työtoveri kaksintaistelussa. Fantasiamaailmaan sekoittuu jälleen ripaus todellista maailmaa, kun riidanaiheen lisäksi sijoitukset ovat myös säälimättömän syrjinnän kirvoittajia, alhaisesti rankattujen sotureiden saadessa niskoilleen usein vailla sen erityisempää syytä muiden pilkan ja halveksunnan. Pakon edessä yhteistyö kuitenkin onnistuu, ja kun yhteiset kokemukset karttuvat, alkavat myös keskinäisten ennakkoluulojen muurit murtua. Tiukka hierarkia kokee lopullisen kolauksensa, kun erinäisten vaiheiden jälkeen Claymoret huomaavat olevansa itse Organisaation katalien juonittelujen kohteena. Yhtäkkiä kaikki ovatkin sijoituksesta riippumatta samassa veneessä, kun mikään ei enää olekaan sitä, miltä näyttää. Claymoret ajautuvat yhä syvempään epäluuloon tuota alun alkaenkin kyseenalaisin tavoin toimivaa Organisaatiota kohtaan, mikä johtaa salaisien ystävyydenvalojen vannomiseen ja hiljaiseen ylempien tahojen vakoiluun. Lopulta tulenaran tilanteen kärjistyminen äärimmäisyyksiin johtaa tapahtumiin, jotka kääntävät koko tarinan tyystin päälaelleen.

Vaikka sarja loppujen lopuksi nojautuukin ilahduttavan vähän vain kauniilla naishahmoilla mässäilemiseen, löytyy Claymoresta hetkensä myös söpöyskertoimien äkkikohoamisille.

Claymore ei missään nimessä ole vuosikymmenen maata mullistavin sarjakuvaspektaakkeli, ei edes oman lajityyppinsä uskonpuhdistaja. Sen henkilöhahmot eivät tule painumaan japanilaisen sarjakuvan historiaan unohtumattomina ja ikimuistoisina, eikä Norihiro Yagi tarjoile heidän kauttaan satunnaisia ihmisen ja hirviön välisen suhteen pohdiskeluja lukuun ottamatta mitään suurta filosofista nokkeluutta. Omaperäisyydestään ja hienosta jäljestään huolimatta piirrosjälki ei useinkaan jätä lukijaa keräämään leukaperiään lattialta, eikä juoni ole riittävän massiivinen erottuakseen mestarillisen tarinankerronnan riemuvoittona, niin alati ulottuvuuttaan kasvattava kuin se onkin. Sen sijaan Claymore on genrensä tyypillisiä piirteitä taitavasti hyödyntävä manga, joka silti onnistuu ottamaan tarpeeksi pesäeroa lajitovereistaan seistäkseen omilla jaloillaan niiden joukossa. Vaikka henkilöhahmot eivät suollakaan suustaan ylimaallista tajunnanvirtaa, omaavat he tavallisia toimintasankareita enemmän syvyyttä pitääkseen kiinnostusta yllä. Vaikkei tarinalla nähtävästi ole pyrittykään erityisen suuriin kuvioihin, rakentavat kaikki tässä arvostelussa mainitut osatekijät Claymoren universumista monin verroin yksioikoisimpia taistelusarjakuvia laajemman, jolloin siihen voi uppoutua vaivatta ja ilolla. Jos siis olet kiinnostunut yliluonnollisia kauhuelementtejä sisältävästä fantasiasarjakuvasta, jolta löytyy tilaa myös herkemmille hetkille ja miekkojen kalistelua syvemmälle ulottuvalle draamalle, on Claymore sinun valintasi.

-Ossi Kumpula

---

Claymore
Taide & tarina: Norihiro Yagi
Julkaisija Japanissa: Shueisha
Julkaisija Yhdysvalloissa: Viz Media
Pituus: 13 osaa, jatkuu

Aiheesta muualla:
Anime News Network
Wikipedia