Kentaro Miura: Berserk

Maa on Keskimaa. Sodan, valloittajien, kulkutautien ja nälänhädän runtelema tanner, jonka raakalaismaiset feodaaliherrat noitavainoineen kylvävät kauhua ja ahdistusta kansalaisten keskuudessa entisestään. Naapuri voi hyvinkin olla yksi pelätyistä kerettiläisistä, läheisin ystävä salakavala ilmiantaja ja jopa rakkain perheenjäsen viheliäinen vakooja. Sekasorron alla muhivat yhä karmaisevammat voimat, kun erilaiset pakanakultit harjoittavat riittejään valtoimenaan ja ovat ulottaneet kyntensä jopa korkeamman hoviväen keskuuteen. Pienemmät ja syrjäisemmät kylät jäävät vähäisimmänkin turvan ulkopuolelle, kun vailla minkäänlaista kunniaa olevat palkkionmetsästäjäjoukot ryöstävät ja surmaavat ilman surun häivääkään.

Näitä lohduttomia maita ja mantuja mittaa jalkaisin yksi mies. Kantaen selässään epäinhimillisen valtavaa miekkaa ja sonnustautuen kokotummiin vaatteisiin, on häntä alettu kansan keskuudessa kutsua mustaksi miekkamieheksi. Sotisopa ei ole ainoa miehestä tumman tekevä asia, sillä hänen on kerrottu olevan kylmä, tunteeton, raakalaismainen ja vihollisiaan kohtaan täysin armoton. Voipumatta hän jatkaa veren- ja hienkatkuista tietään, jonka määränpäätä eivät hurjimmatkaan uskalla edes arvuutella.

Hänen nimensä on Guts. Silmä-, käsi- ja mielipuolinen entinen palkkionmetsästäjä, joka kyltymättömällä raivolla vaeltaa kaupungista kaupunkiin jättäen aina jälkeensä verisen sekasorron. Yksi toisensa jälkeen Guts metsästää käsiinsä mysteerisiä apostoleja, joilta hän tivaa vain yhtä asiaa: "Missä ovat jumalkouran viisi jäsentä?"

Saapuessaan jälleen uuteen retkensä varrella sijaitsevaan kaupunkiin Guts törmää Puck-nimiseen haltijaan, jonka hän sattuu ohimennen pelastamaan pahasta pinteestä tehdessään väkivaltaista tuttavuutta paikallisten kanssa. Noin kämmenenkokoinen, iloluontoinen ja huoleton Puck kokee velvollisuudekseen auttaa Gutsia vastapalvelukseksi, kun hän puolestaan jää satimeen kaupunginjohtajan tyrmään. Guts kuitenkin osoittautuu luonteeltaan vielä odotettuakin kärkkäämmäksi ja kiittämättömämmäksi, jolloin jälleennäkemisestä muodostuu sydämellisen ja toverillisen sijaan molemminpuolinen sanaharkka. Erinäisten vaiheiden jälkeen Puck kaikesta huolimatta päätyy jälleen yhteen Gutsin kanssa, kun hän pääsee todistamaan tuon synkkämielisen miekkailijan arkipäivää omimmillaan: peittelemätöntä murhanhimoa kaaoksen, vihollisten ja yliluonnollisien hirviöiden keskellä. Näky tekee Puckiin lähtemättömän vaikutuksen, ja itselleen ominaisen uteliaisuuden ajamana hän päättää seurata Gutsia tämän kivikkoisella tiellä. Matkan aikana Puckille kuitenkin selviää, että veren ja hien lisäksi Gutsin loputonta polkua kostuttavat myös syvälle haudatun surun ja epätoivon kyyneleet.


Kentaro Miuran synkkä fantasiatarina Berserk on yksi menestyneimmistä länteen ajautuneista japanilaisista sarjakuvista koskaan. Sen vähä vähältä aukeneva ja valtavan ulottuvuutensa paljastava maailma, lähes sadoissa laskettavien henkilöhahmojen joukosta nousevat unohtumattomat persoonat, taidokkaasti sekä matalaa että korkeaa fantasiaa hyödyntävät, vaihteeksi myös erittäin synkät elementit ja kerrassaan mukaansatempaava tarina ovat hurmanneet sarjakuvien harrastajat kaikkialla niin englanninkielisessä maailmassa kuin myös Euroopassa lukuisien erikielisten käännösten myötä. Paitsi runsaan veren ja väkivallan määrän aiheuttama shokkireaktio, on Berserkin lukijoita hurmannut myös verenhuuruisen kuorrutuksen alta vähitellen paljastuva syvällisempi tarina unelmista, ystävyydestä ja petturuudesta.

Kuten monet muut sarjakuvantekijät ja kirjailijat fantasiatarinoiden rintamalla, on Berserkin luoja Kentaro Miura saanut runsaasti inspiraatiota tarinaansa keskiaikaisesta maailmasta ja teknologiasta. Niinpä historian läksynsä lukenut lukija voikin tunnistaa sarjakuvan sivuilta monia tuttuja kyseiseen aikakauteen liittyviä elementtejä, joihin kuuluvat muun muassa korostunut kirkon valta, suurempien linnojen ympärille muodostuneet kylät ja kaupungit ja feodaalijärjestelmä. Tarinan edetessä on Miura osannut myös hienosti poimia keskiaikaisen kulttuurin synkimpiä piirteitä Berserkin synkkiin tarkoitusperiin, ja näin ollen luvassa on myös aimo annos inhonväristyksiä mitä kuvottavimpien kidutusmenetelmien esittelemisen äärellä. Kylien, kaupunkien ja muiden ihmisasutusten ohella myös jylhät luontomaisemat tiheine metsineen, syvine laaksoineen ja avarine niittyineen nousevat omaan merkittävään osaansa Berserkin maailman monimuotoisuudessa.

Edellä olevan listauksen voikin näin päättää siihen ilahtuneeseen toteamukseen, että Kentaro Miura ei Berserkiä tekiessään ole sortunut pyrkimykseen kuvata luomaansa maailmaa mahdollisimman yksipuolisesti ja vähällä vaivalla. Sitä vastoin miljöö on tarinassa vahvasti esillä kautta linjan, ja kulloisenkin tapahtumaympäristön merkitys nousee usein tukemaan kohtauksen kuin kohtauksenkin yleistä tunnelmaa. Näin esimerkiksi silloin, kun Guts kohtaa ensimmäistä kertaa tarinan kannalta tärkeän ja olemukseltaan pelottavan ja yliluonnollisen hahmon; ympärillä on pimeä, öinen, autio ja sumun täyttämä metsä, jonka siimeksessä kaikuvat yölintujen pahaenteiset äänet. Samalla tavoin avarat ja kukkulaiset niityt, joiden heinikkoa keinuttaa hiljalleen puhaltava tuuli, tähdentävät upeasti surullisen seesteisyyden hetkiä. Suurkaupunkien julkista elämää päästään tarkastelemaan niin laajojen keskusaukioiden vilskeessä kuin kapeiden katujen ja ahtaiden takakujien pimennossa, jossa muiden hämäräpuuhien ohella muun muassa kiihkeät huhut kirivät kuiskauksina korvasta korvaan.


Tässä vaiheessa joku saattaisi kysyä, missä ovat ne varsinaiset fantasiaelementit? Missä piileksivät harmaapartaiset velhot ja koukkunenäiset noidat, entä minkä kiven alla oikein lymyävät kaikki keijukais- ja kääpiöarmeijat? Näin päästäänkin erääseen toiseen Kentaro Miuran tekemään, allekirjoittaneen mielestä hienoon ratkaisuun Berserkin maailman suhteen; nimittäin fantasiaelementtien hillittyyn ja kohtuulliseen käyttöön. Totta on, että noin kolmen ensimmäisen kirjan aikana Berserkistä on löydettävissä useita tuttuja fantasialajityypin piirteitä keijujen, pienimuotoisen taikuuden ja lähes alituiseen tavattavien yliluonnollisten hirviöiden merkeissä. Mutta kun tästä alkuvaiheesta, jonka tarkoituksena on lähinnä esitellä päähenkilön luonnetta ja herättää lukijan mielenkiinto hämäräperäisillä viittauksilla tämän motiiveihin ja pyrkimyksiin sekä runsailla yliluonnollisuuksilla, painaa tarina tukevasti käsijarrun pohjaan kaiken fantasiatauhkan osalta. Tästä eteenpäin erilaisia hirviöitä ja muita eriskummallisuuksia alkaa esiintyä hyvin harvakseltaan, eivätkä ne ole henkilöhahmoillekaan millään tavalla oletusarvoisia tai odotettuja; kun ylimaallisia kammotuksia sitten lopulta alkaa kävellä vastaan, ovat ne sarjan hahmoille aivan yhtä suuri ja käsittämätön järkytys kuin sellaisille ihmisille ikään, jotka eivät yliluonnolliseen voi eivätkä tahdo uskoa.

Tällä tavoin, räväyttämällä ensin lukijan silmille kertaheitolla koko joukon hirviöitä, epäkuolleita, keijuja ja muita satuhahmoja ja sen jälkeen sulkemalla fantasiahanat ja lähestymällä yliluonnollisia aspekteja hitaasti ja rauhallisesti, tekijä Kentaro Miura kuljettaa lukijansa vähitellen yhä syvemmälle Berserkin monipuoliseen maailmaan. Räväkän alun jälkeen Miuran kevyempi ote tarinan fantasiapuolen suhteen tuo tapahtumiin myös miellyttävää selkeyttä, kun lukija alkaa havaitsemaan hirviöiden ja juonen muiden osatekijöiden välillä paljastuvia yhteyksiä. Samalla rauhallinen lähestymistapa fantasiaelementtejä kohtaan luo niille ajan kuluessa aivan uudenlaista merkitystä, kun edellä mainittujen yhteyksien taustat paljastuvat vääjäämättä koko kamaluudessaan. Näin Kentaro Miura on onnistuneesti luonut Berserkiin laajan ja uskottavan universumin, jossa taianomaisuus on alati läsnä hillittömään korkeaan fantasiaan silti kurottamatta.

Kun tapahtumamaailman monitasoisuus ja toimivuus on näin saatu varmistettua, on aika kohdistaa katse Berserkin vähintäänkin yhtä rikkaaseen ja monipuoliseen hahmogalleriaan. Kuten aiemmin tulikin todettua, on Kentaro Miura laatinut eeppiseen saagaansa äärimmäisen laajan erilaisista pää- ja sivuhenkilöistä koostuvan hahmoarsenaalin. Vaikka jotkin hahmoista toimivat ymmärrettävästi vain jotakin tiettyä ja ohimenevää tapahtumaa tukevina toimijoina tai omaavat muutoin vähäpätöisemmän ja pienemmän roolin, on hahmokaartista silti noussut esille myös hyvin tiivis ja kirkas ydinjoukko, joka samalla koostuu yksistä muistiin painuneimmista henkilöhahmoista japanilaisen sarjakuvan kentällä koskaan.

Itse päähenkilö Guts voi ensivaikutelmaltaan näyttäytyä monille lähinnä hyvin tavanomaisena ja tylsänä karaistuneena miekkailijaurhona. Totta onkin, että ensimmäisessä luvussa esiintyvä raaka, ylimielinen, häijy, verenhimoinen ja ulkonäöltään isokokoinen ja äärimmäisen lihaksikas Guts antaa hieman yksipuolisen kuvan mielenvikaisesta sotahullusta. Kentaro Miura ei kuitenkaan ole mennyt helpoimman kautta myöskään henkilöhahmojensa suhteen, ja niinpä ohuen ulkokuoren alta alkaa päähenkilöstä paljastua hyvinkin pian syvempiä ja haavoittuvaisempia kerroksia.

Nämä pinnan alle haudatut luonteenpiirteet nousevat vaivihkaa esille, kun tietyissä tilanteissa Gutsin toimissa alkaa olla havaittavissa pienoista epävarmuutta. Näin esimerkiksi silloin, kun taistelun tiimellyksessä Gutsin miekan sivaltamaksi joutuukin myös eräs sivullinen ja viaton nuori nainen. Gutsin lausunnot itsestään huolehtimaan kykenemättömien ihmisten arvottomuudesta joutuvatkin koetukselle, kun hän ei voikaan olla pysähtymättä hetkeksi kauhistelemaan kättensä aikaansaannosta. Kun Gutsin pelastamaksi joutunut haltia Puck on viettänyt tämän kanssa vain hieman pidemmän aikaa, alkaa hän samalla tavoin tehdä havaintoja uuden ystävänsä mielenliikkeistä. Pian lukija alkaa ymmärtää, kuinka edellä mainittujen karkeampien luonteenpiirteiden todellinen tarkoitus on usein olla keinona Gutsille suojella itseään sekä ulkoisilta tekijöiltä että sisäisiltä epäilyksiltään. Näin Gutsin yksinkertaisen mielipuolen leimaan tulee aivan uudenlaista merkitystä, kun hänen koko henkinen tasapainonsa paljastuukin todella olevan yhtä jatkuvaa köydenvetoa raudanlujan määrätietoisuuden ja sisällä kytevien epätoivon ja -varmuuden välillä.


Toinen, erittäin tärkeä ja aikaisessa vaiheessa esiteltävä, päähenkilö on nimeltään Griffith. Hän on voimakas, vaikutusvaltainen ja erittäin karismaattinen Haukkalauma-nimisen palkkionmetsästäjäjoukon johtaja. Pitkine ja hopeankiharoine hiuksineen, säkenöivine silmineen ja hoikkine mutta lihaksikkaine vartaloineen Griffith on kaikessa nuoruutensa kukoistuksessa kuin tarkin mahdollinen kuvastin myyttien Adoniksesta. Virheetön ulkomuoto, laaja kirjanoppineisuus, terävä äly ja aatelisiakin sivistyneemmät käytöstavat, suuret ja kunnianhimoiset unelmat sekä sotilaallinen pätevyys niin strategiapöydän ääressä kuin taistelukentälläkin ovat tiivistyneet Griffithissä siinä määrin, että hänen komentamansa kanssasotilaat näkevät hänet vastaansanomattomana jumalana. Griffithin lähes yliluonnollista olemusta ja asemaa korostaa se, että Haukkalauman muiden jäsenten vuosien taakse yltävissä muistoissa hän esiintyy aivan yhtä kauniina ja muuttumattomana kuin tarinan nykyhetkessäkin. Uljautensa ja ainutlaatuisuutensa vuoksi on Griffithiä alettu kutsua Valkoiseksi Haukaksi, joka luoksepääsemättömänä tarkastelee maailmaa kaikkien muiden yläpuolella.

Vaikka Guts ja Griffith ovatkin Berserkin kaksi keskeisintä päähenkilöä, löytyy hahmokaartista heidän lisäkseen myös runsaasti erittäin mielenkiintoisia ja tarinan kannalta tärkeitä sivuhahmoja. Osa heistä nousee itse asiassa sarjan aikana niin merkittävään rooliin, että päähenkilön titteli ei kovin kauaksi jää.

Suurin osa näistä tärkeistä sivuhahmoista löytyy Griffithin johtaman Haukkalauma-sotilasjoukon jäsenistä, joista olennaisimpaan osaan kohoavat muutamat ylempiarvoisessa asemassa olevat komentajat. Nimeltä mainiten he ovat Casca, Corkus, Judeau, Pippin ja Rickert. Nämä henkilöhahmot omaavat kaikki yksilöllisen, selvästi tunnistettavan persoonallisuutensa; Casca on koko Haukkalauman ainoa naispuolinen jäsen, joka kuuliaisuudessaan ja tehokkuudessaan on samalla ansainnut paikkansa itse Griffithin läheisimpänä luottohenkilönä. Erittäin suorasanainen, välillä tottelematon ja suorastaan rääväsuinen Corkus puolestaan pitää säästämättömillä kommenteillaan huolen siitä, että suuremmankin hehkutuksen keskellä kaikkien jalat pysyvät tukevasti kiinni maassa. Monessa asiassa taitava Judeau on joukon jokapaikanhöylä, joka samalla legendojen- ja historiantuntemuksessaan on mahdollisesti Griffithin ohella yksi Haukkalauman sivistyneimmistä jäsenistä. Fyysisesti suurikokoinen ja luonteeltaan hiljainen Pippin on erikoistunut erityisen vaativiin operaatioihin, ja hännänhuippuna oleva Haukkalauman nuorimmainen Rickert on diplomaattisuudessaan kaikkien rakastama.

Yhdessä nämä hahmot muodostavat hyvin tiiviin ja yhteensulautuvan joukon, joka on yksi Berserkin viehättävyyden tärkeimmistä kulmakivistä.


Kuten hyvin usein missä tahansa muussakin viihteen olomuodossa, kiinnittyy japanilaista sarjakuvaa arvioitaessa suurin huomio sen juoneen ja tarinaan. Ja vaikka jotkut sarjat saattavatkin kyetä ratsastamaan yksin valloittavien hahmojen suosiolla, eivät avut Berserkin kohdalla jää yksistään hahmovetoisuuden puolelle. Sitä vastoin Berserkin tarina, jonka näyttämönä toimii aidosti mitä monipuolisin fantasiamaailma ja kertojina ovat yhdet rakastetuimmista sarjakuvahahmoista koskaan, on tarjonnut ja tarjoaa edelleenkin lukijoilleen graafisesti järkyttävää toimintaa, yllättäviä juonenkäänteitä sekä koskettavia ja syviä tunne-elämyksiä.

Berserkin alku voi monelle olla melko varmasti sanalla sanoen hämmentävä. Ensimmäiset ja sivumäärältään varsin pitkät luvut esittelevät lähinnä koko joukon erilaisia tilanteita, jotka koostuvat pääasiassa Gutsin väkivaltaisista yhteenotoista ja sanaharkoista niin tavallisten ihmisten kuin hirviöidenkin kanssa. Toinen toistaan seuraavat ja äärimmäisen veriset miekkataistelut, Gutsin ylimielinen asenne muita kohtaan ja kärkkäät kommentit asiaan kuin asiaan sekä taruolentojen runsaslukuisuus toimivat ennen kaikkea vauhdikkaana päähenkilön luonteen ja sarjan yleisilmeen esittelijöinä. Todellinen tarina vasta alkaakin, kun Miura heittäytyy juurta jaksain kertomaan, kuinka tähän kaikkeen oikein päädyttiin.

Sysäyksen tälle takaumalle antaa kohtaus, jossa Guts on viimein onnistunut löytämään kauan etsimänsä jumalkouran viisi demonivaltiasta. Griffith, nyt kiiltävänmustaan ja osittain haukkaa muistuttavaan haarniskaan sonnustautuneena, on yksi heistä. Toistaiseksi selittämättömästä syystä Guts tuntuu kantavan häntä kohtaan pohjatonta kaunaa, joka samalla osoittautuu traagisen miekkamiehen pohjimmaiseksi voimanlähteeksi: lopen uupuneena ja kauttaaltaan eriasteisien haavojen peitossa hän Griffithin nähdessään löytää silmänräpäyksessä uutta voimaa kohottaa miekkansa vielä kerran. Tilanne kuitenkin laukeaa ratkaisemattomana Griffithin poistuessa ja jättäessä Gutsin yhä virumaan omaan vereensä ja katkeruuteensa. Tässä kohden Miura jättää tarinan nykyhetken lepäämään ja sukelluttaa lukijan syvälle Gutsin menneisyyteen, jonka kautta paljastuvat kaikessa kauheudessaan syyt päähenkilön kieroutuneeseen persoonallisuuteen sekä tämän motiivit ja päämäärät.

Tämä takauma kestää kolmannesta kirjasta neljänteentoista saakka, eli toisin sanoen Gutsin menneisyydestä muodostuu koko tarinan ydin ja selkäranka. Tänä ajanjaksona käydään lävitse Gutsin syntymä, tämän varhaislapsuus julman palkkionmetsästäjä Gambinon hoivissa ja ehkäpä kaikkein olennaisimpana hänen liittymisensä Griffithin Haukkalaumaan. Viimeksi mainittu tapahtuma herättää syviä tunteita monissa sarjan henkilöhahmoissa, niin itsepintaisessa ja väkivallanhakuisessa Gutsissa, määrätietoisessa ja periksi antamattomassa Griffithissä, tätä lähes uskonnollisesti palvovassa Cascassa kuin muissakin Haukkalauman vanhemmissa jäsenissä. Rikkaat ja helposti samaistuttavat ihmissuhteet ovatkin Berserkin yksi mainitsemisen arvoisemmista viehätysvoimista.

Kaikki saa alkunsa, kun Haukkalauman johtaja Griffith iskee silmänsä Gutsiin eräällä taistelukentällä. Oman henkensä kaupalla surutta uhkapelaava, raivoisasti taisteleva ja ennen kaikkea miekkailijana taitava ja voitokas Guts vetää Griffithin huomion puoleensa kuin saalis haukkaa. Kun kohtalon oikusta parivaljakon tiet kohtaavatkin jälleen puolueettomalla maaperällä, ei Griffith kainostele lausua Gutsille mielessään kypsynyttä ja monitulkintaista totuutta: "Haluan sinut." Kun keskustelua salassa seurannut Casca, jolla on erittäin voimakkaita tunteita Griffithiä kohtaan, kuulee nämä sanat ja kokee asemansa Griffithin arvokkaimpana sotilaana uhatuksi, ovat ainekset yhdelle vuosisadan ihmissuhdedraamoista kasassa. Soppaa hämmentävät edelleen muut Haukkalauman jäsenet, joiden tunteet Gutsin liittymisen suhteen vaihtelevat puolesta ja vastaan kauaskantoisin seurauksin.

Gutsin, Griffithin ja Cascan välille kehittyvä henkilödraama käsittelee hienosäikeisesti monia puhtaasti inhimillisiä ja monia koskettavia tunteita. Kun Guts lopulta vastahakoisesti päätyy Haukkalauman riveihin ja nopeasti syrjäyttää Cascan Griffithin kirkkaimpana huomionkohteena, alkaa Casca potea katkeraa mustasukkaisuutta ja ymmärtää sen pian johtuvan myös muusta kuin sotilaallisen arvovallan heikkenemisestä. Samaan aikaan Gutsin ja Griffithin välille alkaa hiljalleen kehittyä todella ainutlaatuinen ja lähes sanoinkuvaamaton ihmissuhde, jossa sekoittuvat niin ystävyys, veljeys, rakkaus, kateus kuin polttava omistuksenhalukin. Vaivihkaa Guts on päässyt sopusointuisempiin väleihin myös Cascan kanssa. Erinäisten vaiheiden jälkeen ennen jatkuvasti keskenään sotajalalla ollut kaksikko alkaakin huomata, kuinka he pohjimmiltaan ymmärtävät toisiaan ja muuttuvat näin läheisemmäksi. Kumpaakin kuitenkin kalvaa edelleen toista kohtaan tuntema mustasukkaisuus; Guts tuntee olonsa epävarmaksi Cascan hyvin voimakkaina roihuavista tunteista Griffithiä kohtaan ja Casca ei yhä edelleenkään voi hyväksyä Gutsin suosiota Griffithin silmissä hänen itsensä yli. Tämä molemminpuolinen ristiriitaisuus omien tunteidensa suhteen lopulta estää paria todella löytämästä toisiaan, ja taustalla värjyy vielä Griffithin kasvava harmi nähdä kahden hänen läheisimmän toverinsa yhtäkkiä lähentyvän ja jättävän hänet ulkopuolelle.

Myrskyn silmä lopulta koittaa, kun kolmikon tiet eroavat vain väliaikaisesti mutta sitäkin kohtalokkaammin. Tämä tapaus ja siitä koituvat seuraukset tuovat hienosti esiin, kuinka sivustakatsojan silmissä hyvin merkityksettömällä käänteellä onkin asianomaisten elämään maailmaa mullistava vaikutus, kuinka aluksi pienistä asioista suurimmatkin unelmat voivat romahtaa. Miuran esitys henkilöhahmojensa välityksellä on suorastaan mestarillinen.


Paitsi traagiset ihmiskohtalot, on Berserkin tarinassa läsnä tyypillisimpiä fantasiasatuja vastoin myös muutoin kautta linjan omintakeinen synkkyys, josta se on eritoten tullut tunnetuksi. Tämä vastenmielisyys ulottuu syvälle tarinan eri osa-alueisiin, alkaen perinteisten fantasiaelementtien vääristämisestä ja jatkuen aina sarjan yleisilmeeseen ja raskaisiin teemoihin.

Käsite fantasiakirjallisuus merkitsee tänä päivänä monille ennen kaikkea jotain sellaista teosta, joka sisältää runsaasti yliluonnollisia ja sadunomaisia otuksia. Tämän kohdan Berserk täyttääkin mainiosti, vaan Kentaro Miura onkin ottanut vapauden muovata näitä ominaispiirteitä reilusti uuteen uskoon. Toisin kuin monissa muissa fantasiatarinoissa, joissa on selkeä kahtiajako hyvän ja pahan sekä niitä edustavien hahmojen tyypillä, ovat Berserkin kaikki hahmot aina tavallisista ihmisistä korkeimpiin voimiin realistisesti enemmän tai vähemmän oman etunsa tavoittelijoita. Vuosikymmenten saatossa J. R. R. Tolkienin merkittävästä elämäntyöstä muodostuneen käsityksen ylhäisistä ja satumaisen kauniista haltijoista voi unohtaa, sillä Berserkissä keijukaiset ovat taskukokoisia ja hyönteissiipisiä riiviöitä, jotka kiertelevät joko sirkuskaravaanien mukana vetonauloina tai suorittavan pikkuvarkauksia ihmisten keskuudessa ollen ainaisia kiusankappaleita.

Samalla tavoin myös jotkin vanhan ja kuluneet tarinakonseptit on otettu Berserkissä käyttöön omalaatuisella otteella. Kun Guts esimerkiksi saapuu erään pahansuovan feodaaliruhtinaan linnaan, jonka hallitsija pitää siellä omaa tytärtään vankinaan, ei hän tule pelastavana prinssinä vaan murhanhimoisena kostajana. Verityön ollessa ohi ja nuoren neidon pääseen kuin päässeenkin vapauteen, joskin todistettuaan ensin isänsä järkyttävän murhan ja saatuaan tietoonsa muutaman raskauttavan tosiasian perheestään, ei Guts auta häntä uljaana jaloilleen. Sen sijaan hän tarjoaa tälle huomattavasti lopullisempaa ratkaisua mielentuskansa lievittämiselle. Tällä tavoin Berserk onkin paikoin kuin perverssi irvikuva totuttujen satujen peruskaavoista. Tyhjänpäiväiseksi ja pelkäksi vanhojen arvojen häpäisemiseksi tällaiset ratkaisut eivät kuitenkaan jää, sillä juuri edellä mainitun kohtauksen tyttö murtumisen sijaan sisuuntuu Gutsin herjaavista sanoista ja heittää tälle oman haasteensa. Tapaus osoittaa, kuinka heikompikin voi niin halutessaan alistumisen sijaan löytää vastoinkäymisistä uutta voimaa. Näin joidenkin Miuran ilveilyjen voidaan katsoa sisältävän jopa omanlaisiaan käyttökelpoisia opetuksia.

Berserkin synkkyydet nousevat esille myös joissakin muissa sarjan teemoissa, joita jo mainittujen ohella Miura sivuaa tarinansa aikana. Näistä huomattavimmiksi nousevat lasten kurja asema ja sodan tuhoisat vaikutukset yhteiskuntaan. Koska erilaiset taistelut kuuluvat hyvin tiiviisti ja olennaisesti Berserkin maailmaan, on viimeksi mainittu erityisen vahvasti esillä. Sodan kauhuista pääsevät Berserkissä osallisiksi varsinkin pienemmät kylät, joissa epävoitokkaina rintamalta palanneet ja haavoittuneet miehet ovat surujensa vuoksi alkoholisoituneet ja näin aiheuttavat kärsimystä koko perheelleen. Samoin siviilien heikko ja voimaton asema muodostuu keskeiseksi motiiviksi, kun Miura kuvaa häpeämättä raiskausta sodankäynnin välineenä, ryöstöjä ja muita väkivallantekoja ulkopuolisia kohtaan.

Monipuolisten henkilöhahmojen ja useilla tasoilla vakuuttavan ja viihdyttävän tarinan lisäksi myös Kentaro Miuran piirrosjälki ansaitsee oman mainintansa. Vaikka aivan tarinan alkupuolella kynänjälki on paikoin karkeaa ja esimerkiksi joidenkin raajojen anatomia ja kuvakulma eivät ole täysin kohdallaan, jalostuu Miuran tyyli sarjan edetessä huomattavasti. Ja kuten aiemmin tuli mainittua, on Miura kunnostautunut erityisesti lukuisien maisemallisten kuvien suhteen eri Berserkin maailman osa-alueilta. Määrä ei kuitenkaan ole korvannut laatua, sillä usein esiintyvät, paikoin koko aukeaman levyiset piirroskokonaisuudet ovat huolitellussa yksityiskohtaisuudessaan todella näyttäviä ja pysäyttäviä katseenvangitsijoita. Miuran kirkkaimpien taidonnäytteiden kohteiksi pääsevät muun muassa henkeäsalpaavat lumiset vuoristomaisemat, yksityiskohtaiset sotajoukkojen kuvaukset ja romanttiset visiot silmänkantamattomiin jatkuvista auringonnousun horisonteista.


Kaiken tämän suitsutuksen jälkeen lienee kuitenkin aiheellista lausua muutaman sentin verran oikeaa kritiikkiäkin. Äskettäin mainitun aluksi kömpelön ja turhan karkean kynänjäljen lisäksi eivät muutkaan Berserkin osa-alueet täysin vioitta säily. Kuten varmasti sarjaan vähääkään tutustuneelle on jo käynyt selväksi, on Berserk muutamien aihepiiriensä ja ennen kaikkea graafisuutensa vuoksi ensisijaisesti hieman iäkkäämmän yleisön sarjakuva. Ruokottomuudet eivät kuitenkaan pidättäydy vain veressä ja suolenpätkissä, vaan Miura on loihtinut sarjaansa myös aimo annoksen seksuaalista materiaalia. Muussa tapauksessa tämä ei suinkaan olisi mikään varsinainen parjaamisen aihe, mutta tarinan edetessä kyseisenlaiset kohtaukset tulevat yhä toistuvammaksi osaksi juonen kulkua ja muuttuvat sisällöltään jatkuvasti mauttomammaksi. Kun seksuaaliset pahoinpitelyt alkavat saada rinnalleen jo lonkeropornoon viittaavia elementtejä, alkavat aluksi tehokkaasti shokeeranneet kohtaukset muistuttaa lähinnä halpaa aikuisviihdettä. Välillä mitäänsanomaton ja turhanoloinen pornograafisuus ei kuitenkaan yksistään kanna taakkaa tarinan ajoittaisesta heikkoudesta. Jo alusta alkaen Miura vaikuttaisi olevan Gutsin suhteen varsin säästäväinen ideanikkari, sillä kyseinen päähenkilö selviää pinteestä kuin pinteestä usein lähes tismalleen samalla tavalla. Berserkin ollessa myös mitaltaan laaja sarjakuva alkaa sen pitkäkestoisuus hiljalleen tarinan edetessä näkyä, sillä mikä aluksi oli aidosti synkkä ja lukijaa syvästi järkyttävä tragedia on vanhetessaan salavihkaa laimentunut tusinoittain erilaisia satuolentoja ja epämääräisiä juonenkäänteitä pursuavaksi sirkukseksi.


Kun Kentaro Miuran Berserkiksi kutsuttu kultakaivos on näin sekä hukutettu ruusuihin että koristettu vaatimattomalla risukimpulla, on aika suorittaa kokoava loppuarvio. Eriasteisista epäkohdistaan jo otteensa pienimuotoisesta menettämisestä huolimatta on Berserk silti ansainnut keskeneräisenäkin klassikon arvonimen. Samalla sen inhimillinen tarina ystävyyden ja rakkauden synnyttämistä petollisemmista tunteista kiedottuna omalaatuisesti fantasiasaagan puitteisiin takaa, että Berserk on vertailukelpoinen jopa lajityypin romaanikirjallisuuden suurnimien kanssa.

- Ossi Kumpula

---


Berserk
Taide & tarina: Kentaro Miura
Julkaisija Japanissa: Hakusensha
Julkaisija Yhdysvalloissa: Dark Horse Comics
Pituus: 32 osaa, jatkuu

Aiheesta muualla:
Anime News Network
Wikipedia